Sweet Moses – takaa ovaali?

Norsu siivet selässä? Vaikka komiasti rokkaavan Sweet Mosesin levynkansi moista kuva-aihetta hyödyntääkin, ei Lappeenrannassa vuonna 2004 perustettu Järvenpääläiskolmikko ole mitenkään äärimmäisen raskas, saatikka leijaileva. Menevää bluespohjaista rokkia popkoukkuihin yhdistelevä bändi on pikemminkin energinen, ketterästi kepittelevä ja maanläheisen rouhea. Onko bändinne soitto ollut alusta asti samoilla linjoilla?

- Kaipa se on ollut samoilla linjoilla. Ei tyyliä ole itsetarkoituksellisesti muuteltu, vaan soiteltu on sitä mitä Timon biisikynästä ja omasta selkärangasta on lähtenyt. Musatyyli ei ole valinta, vaan kohtalo. Heh.

Onko teillä lisättävää noihin listaamiini adjektiiveihin?

- Villainen, takaa ovaali? Rumpalimme on aika seksikäs kyllä. Ei näitä itse osaa keksiä.

Saatteessa mainitaan esikuviksi White Stripesia, Black Keysiä ja TSOOLia. Mikä näissä bändeissä erityisesti viehättää?

- Ensimmäisissä viehättää soiton äärimmilleen pelkistetty raakuus ja lofi-asenne. Se, miten niin yksinkertaisista elementeistä saadaan toimivaa musiikkia, on kiehtovaa ja siihen mekin pyritään. TSOOL:ssa kiehtoo yksinkertaisesti hyvät biisit ja melodiat. TSOOL on oikeastaan Stripesin ja Keysin vastakohta, siinä pelataan paljon isommalla paletilla. Ehkä se juttu siinä on se psykedelian ja popmelodioiden sulautuminen. Samaan tapaan kuin myös ruotsalaisella Dungenilla, jota on viime aikoina tullut kuunneltua runsaasti.

Entäpä Blues Explosion? Samaistutteko tuohon punkblues-trioon millään tavalla?

- "Macaroni man, stick like spaghetti"? Mieletöntä. Puhtaassa energisyydessään ja tietyssä lofi-kokeellisuudessaan kyllä, mutta tuskinpa sävellystasolla. JSBX tekee lähinnä äänikollaaseja, mutta Sweet Moses tekee biisejä. Bilemusana ei ole Blues Explosionin voittanutta!

Levynne nauhoitettiin yhden viikonlopun aikana pääasiassa livenä. Millaisia muistoja tuosta vessatehdas-seikkailusta jäi?

- Levyn äänittäjä Jukkis on sen verran rauhallinen kaveri, että soittotilanne oli erittäin rento ja miellyttävä. Toivottavasti se rentous välittyy myös kuuntelijalle.

Biisimateriaalinne vaihtelee King Kong Bluesin raskaasti ujeltavasta bluesista hiukan valoisampaan ja popimpaan autotallikaahaukseen. Kumpi laita on lähempänä sydäntä?

- Riippuu vallitsevasta tunnetilasta. Ei kai ne toisiaan pois sulje. Enemmän meillä lienee niitä kaahauksia, mutta tuollaisia suoblueseja tulee varmasti jatkossakin lisää.

Millaista soittohistoriaa bändillänne on? Onko keikkasoitto yhtä tiukkaa kuin mitä levyltä voisi olettaa?

- Jäsenten soittohistoriaan kuuluu rautalankaa, punkkia, funkkia, progea, lisää garagerokkia... On sitä jotain alternativediskoakin joissain yhteyksissä yritetty vääntää.

- Keikkasoitto on tiukkaa, jopa tiukempaa. Levy on livenä nauhoitettu, joten siltähän se keikallakin kuulostaa. Yleisö tietysti tuo oman lisänsä soittotilanteeseen. Aika normaalia on että muutellaan settilistaa lennosta ja jamitellaan joissain biiseissä erilailla kuin nauhoitetussa versiossa.

Mikä siinä Mooseksessa on niin rokkia? Teidän Makean Mooseksenne lisäksi myös Moses Hazy kepittää mukavan rouheasti...

- Me nyt vaan fanitetaan Moses Hazya niin paljon, että viedään niiltä nimi. Ainakin puoliksi.

Millaista vipinää Mooseksilla on tälle keväälle ja kesälle tiedossa?

- Keikkoja on ja muutama lisäys kalenteriin on vielä varmistamatta. Kun aika on kypsä, laitetaan taas lisää tavaraa nauhalle. Loppukesästä meibi.

Haastis: Ilkka Valpasvuo, kuvat Sweet Moses