United Underworld

Kuka ihme lähtee katsomaan bändin keikkaa pääsiäismaanantain iltana, kun suurin osa kansasta on juuri palannut takaisin jostain toisesta suomenniemen kolkasta ja kun kansakunta on henkisesti lopahtanut kaiken pashan, mämmin sun muiden pääsiäisherkkujen mättämisestä?

No allekirjoittanut ajatteli ainakin United Underworldin keikasta kuullessaan, että pieni pääsiäistraditioiden muuttaminen voisikin olla jo paikallaan. Keikan alkamisajankohdaksi oltiin monessa yhteydessä ilmoitettu klo 22.00, joten saavuin pelipaikalle jo hyvissä ajoin – eli viittä vaille. Tunsin jo pahimpien ennakkoaavistusteni täyttyvän, sillä baari oli käytännöllisesti katsoen autio. Tämä alkupelästys väistyi kuitenkin vähitellen, sillä eihän se soittoaika tietenkään mikään 22.00 ollut. Ryhmä kipusi lauteille vasta kellon viisareiden lähestyessä yhtätoista ja tuossa vaiheessa tupa alkoikin olemaan jo mukavasti täyttynyt.

Setin alkua odotellessa ehdin tutustumaan tähän minulle uuteen keikkapaikkaan oikein kunnolla. Hämeenkadun varrella oleva Kuudes Linja sijoittuu kartalla Kurvin ja Hakaniemen torin puoleenväliin. Baarin etuovi on tilavalla sisäpihalla, johon pääsee näppärästi Väinö Tannerin kentän vieressä kulkevalta Kaikukadulta. Toisessa kerroksessa sijaitseva Kuudes Linja huokuu niin sisustuksellaan kuin musiikkivalinnoillaankin moderneja aikoja. Isoissa nahkasohvaryhmissä voi löhöillä mukavasti, upeasti valaistulta baaritiskiltä voi tilata miltei mitä tahansa juotavaksi kelpaavaa ja laadukkaista äänentoistolaitteista ulostunkeva musiikki henkii niinikään urbaaneja tunnelmia. Lyhyemmin sanottuna, Kuudes Linja on erittäin viihtyisä illanviettopaikka.

Hieman ennen yhtätoista alkoi siis viimein tapahtua, kun lavalle ilmestyi kolme tanssijatarta. Neidot olivat sonnustautuneet mielenkiintoisten asusteiden lisäksi maalilla, joka saatiin hohtamaan UV-valolla – eli tuttavallisemmin sanottuna blacklightilla. Myös vokalisti Ville Tuomi oli koristanut kasvonsa kyseisellä maalilla tehdyillä heimokuvioilla. Yhtye starttasi samalla keikkansa ja pääsiäisen päättäjäisjuhlat saattoivat näin alkaa. Kuten aiemmin tuli jo todettua, en ole ennen käynyt Kuudennella Linjalla, mutta ainakin tämän keikan perusteella paikan akustiikka ja tekniikka ovat todella kovatasoisia. United Underworldin soitto kuulosti timmiltä heti alusta lähtien ja valomiehelläkin oli käytettävänään riittävä määrä laitteistoa. Bändin puolelta ainoa suurempi muutos aikaisempaan näytti olevan se, että basisti oli vaihtunut. Vakanssi on UU:n kotisivujen mukaan edelleen vapaa, mutta hyvin tämä tuuraajakin tuntui tonttinsa hoitavan.

Keikan alku kuljettiin tutun raskaissa ja metallihtavan groovaavissa tunnelmissa, kun yhtye rytyytti pellit auki biisin toisensa perään kuulijoiden riemuksi. Parin numeron jälkeen tanssitytöt katosivat takavasemmalle, mikä avasi tanssilattian täysin juhlaväelle. Väki – ja erityisesti pari sen humalaisinta edustajaa – ottivatkin tästä vapautuneesta tilasta sitten täydet tehot irti, mikä tuntui huvittavan ainakin Tuomea kovasti. Muutaman kipaleen jälkeen lavalle kutsuttiin raikuvien aplodien saattamana yhtyeen aikaisempi toinen vokalisti Mäihä, joka kuuleman mukaan tuuraa Tuomea United Underworldin tulevalla Norjan rundilla. Taustalauluissa tukea antoivat tuttuun tapaan kitaristit Tommi ja H Cane, joten vokaalivoimassa löytyi tällä kertaa oikein kunnolla.

Setin alkuun oltiin sijoitettu pari raskaampaa lanausta, jotka toivat yhtyeen rockeinta ja metallisinta puolta selvästi enemmän esille. Kun vauhti ja meno olivat näin saavuttaneet pian lakipisteensä, olikin yllättäen luvassa jotain tyystin uutta. Seuraavaksi näet koitti keikan akustinen osuus. Tämä tahtoi sanoa sitä, että seuraavaksi lavalle roudattiin tuolit ja kitaristit vaihtoivat kielisoittimensa akustisiin. Tuomelle tuoli ei näyttänyt kuitenkaan kelpaavan, vaan herra oli joko polvillaan, kyyryssä tai seisaallaan aina kulloisenkin kappaleen, tai sen osan vaatiman tunnelman mukaisesti. Onhan se toisaalta ihan hyväkin, että yhtyeen ”kasvot” eivät istu pariakymmentä minuuttia putkeen tyystin paikoillaan, vaan tulkitsevat lyriikoita hieman kokonaisvaltaisemmin.

En ole mikään suuri ”unplugged” keikkojen ystävä, mutta täytyy antaa bändille silti pisteet tästäkin vetäisystä. Vanhoja siivuja oltiin sovitettu rohkeasti uudelleen ja erityisesti sinkkubiisi Into The Sun, sekä kyseisen sinkuran kakkosraita Kiuas taittuivat uudessa muodossaan komeasti. En olisi tosin valittanut, vaikka olisin kuullut siivut ihan täys-sähköisinäkin tulkintoina. Osa kipaleista kuulosti täysin tuntemattomille ainakin allekirjoittaneelle, joten liekö setin jatkoksi eksynyt vielä ihan puhdasta lainamateriaaliakin? Kynttilävaihe lopetettiin juuri sopivaan aikaan, eli siinä vaiheessa kun ideaa ei oltu ajettu vielä loppuun asti. Kitarat vaihdettiin jälleen sähköisiksi, tuolit siirrettiin lauteilta hevon kuuseen ja ”revontulitytöiksi” esitellyt tanssijatkin ilmestyivät taas estradin ympärille. Erinomaista.

Sähköjen uudelleenkeksimisen jälkeen keikka saavutti ripeässä tahdissa selkeän kohokohtansa, kun bändi soitti viimekeväänä julkaisemansa Astral Pilot singlen kaikki kolme kappaletta peräjälkeen. Biisikatraan kaikkein iskevintä osastoa edustavat rallit saivatkin kansan ottamaan taas vapaampia tanssiaskeleita, eikä lavallakaan säästelty enää hikeä. Yleisölle soittaminen tuntuikin olevan jo niin mukavaa, että riehakkaaksi äitynyt retkue soitti kokonaista kaksi viimeistä kappaletta ennen kuin vetäytyi takahuoneen suojiin. Eikä siellä takahuoneessakaan jaksettu pitkään viivähtää. Ensin rumpali Matti ja toisesta kitarasta vastaavan H Cane ilmestyivät asemiin, ja pian lauteilla oli jälleen koko retkue. Kuten arvata saattaa, myös encoreja tarjottiin kaksin kappalein.

Kovana keikkakoneena tunnettu United Underworld osoitti jälleen, että yhtye ei ole ansainnut mainettaan turhaan. Reilusti päälle tunnin mittainen rupeama tarjosikin juuri sopivassa suhteessa groovaavaa rockia, akustista fiilistelyä, metallista mättöä ja villiä menoa. Bändi on kuuleman mukaan päätynyt tilanteeseen, jossa sillä on valmis pitkäsoitto, mutta ei ketään joka julkaisisi sen. Toivottavasti tuo umpisolmu saadaan pian avattua, sillä tällaisen rockin ilosanoman soisi saavuttavan mahdollisimman monen korvaparin.

Teksti ja kuvat: Mika Roth