Pienet � Helmikuu 2006

F.A.R.O.:Out Of Reach

P��kaupunkiseudulla toimiva F.A.R.O. on kahden naisen ja kolmen miehen muodostama funkahtavaa rokkia soittava yhtye. Pari vuotta toiminut orkka on saanut debyyttins� valmiiksi, mutta testaavat ensin suosiota t�ll� kolmen biisin demolla. Levyn avaavalla nimiraidalla Marianna Saartio kuulaat koskettimet ja Sari Oinosen tumma ��ni viev�t hommaa vahvasti, Mika J�rvisen kitaragrooven nytkyess� tahtia. Rytmiryhm� pit�� tahtia rauhallisesti, mutta polveillen.

Vaikka kyse on kielt�m�tt� funkahtavasta rokista, se todellinen l�mp� ja mukaansatempaava nytke uupuu. Homma maistuu aivan liian tekniselt�, kuulaalta ja kylm�lt�. Melkein kuin pyyt�isi Nigthwishi� soittamaan funkkia... Ei, kyll� funkissa pit�� olla enemm�n sellaista likaista ja munahuutoihin yltyv�� kiimaista iskua ja sellaista hikisemp�� sielukkuutta. Faron kohdalla touhu j�� t�ysin kliiniselle tasolle. En tietystik��n tied�, millaista soundia viisikko on tahtonut hakea, mutta t�m�n levyn parasta osastoa on kakkosraita Help Men muriseva s�r�, jossa yhtye edes rokkaa. Niska hiukan liikahtaa... Helsinki Exilen pianojazzailu miellytt�� my�s, mutta jylhyyksiin karkaava laulu iskee lantiosta turhat jamihalut. Funkin ja tummasyisen jylhyyden yhdist�minen on kielt�m�tt� kunnianhimoinen yritys, mutta ei se ainakaan t�ll� n�ytteell� kovin sulavasti yhteen nivoudu.

Ilkka Valpasvuo

---

Frozen Grooves: Ep

Helsinkil�inen Frozen Grooves on Henri Ruotsalaisen ja Juho Ojalan projekti, joka maalailee tumman haaveellista ambient-poppia. Nelj�n kappaleen demo-ep:n avausraita Friends For Life sykkii koneisasti, tunnelmoi koskettimilla ja haaveilee laululla. Ensimm�inen otsanrypistys nousee odotetusti laulusta, joka haaveellisuudestaan huolimatta onnistuu t�ks�htelem��n. Finglishi�. Jos moisen pystyy sulattamaan, on FG:n kevyt konehaaveilu ihan mielenkiintoista ja kielt�m�tt� kaunista musiikkia. Savant Mind l�htee edellist� selke�mmin 80-luvulle popcorn-mausteineen. Jos hommasta karsisi suurimman osan ohjelmoinneista, voisi hommasta nousta mieleen jopa kevyin Viola. Nyt homma j�� melko kylm�ksi, vaikka kasarisynabiittien ja haaveilun yhdistelm� onkin aika hyv�. Toteutus ei vain viel� ole kaikkein sulavin.

Bless Me tuo touhuun viel� hieman s�r�kitaraa. Biisi antaa hyvin laululle tilaa tunnelmoida ja nouseekin levyn parhaaksi s�vellykseksi hiukan liian laiskasta jazz-taustasta huolimatta. Pianolla jazzaileva Watercolour Ocean alkaa hyvin, mutta tukahtuneet kosketinsoundit viev�t parhaan ter�n tunnelmasta. Aika lemmenlaiva-meininki�. Kun laulusta saa turhan t�ks�yttelyn pois ja jos soundeihin saisi hiukan enemm�n l�mp��, haluan kuulla kaksikon tuleviakin tuotoksia.

Ilkka Valpasvuo

---

Inka: P�iv�ntasaaja (Promo/EP)

J�mij�rvel�isen Inkan ep:n p��tyminen Pienet-katsaukseen johtuu siit� ett� sit� mainostetaan Promona. Lis�ksi koosteessa oli hivenen levyvajausta. P�iv�ntasaaja-ep on joka tapauksessa sek� sis�ll�llisesti ett� ulkoisesti ihan �oikea� ��nite, jonka hankkimista voisin vakavissani harkita, ellen olisi t�t� arvostelukappaletta saanut. No, ainakin yhtyeen sivuilta voi tilata, mik�li kiinnostus her��.

Kuusikon kuusibiisinen levy mainitsee saatteessaan moninaisia nimekk�it� ja eri maailmoissa operoivia esikuvia, kuulostamatta silti suoraan yhdelt�k��n niist�. L�himp�n� mainituista kotimaisista (Maj Karma, Kauko, CMX) mieleen nousee CMX, mutta sekin l�hinn� solistin hetkitt�isist� Yrj�n�m�isist� laulumaneereista sek� v�lill� hyvinkin jylh�ksi yltyv�st� seesteisyydest� johtuen. Levy alkaa junnaten ja hallitusti py�rteillen, avausraidasta Neon nousee mieleen kevyempi versio Maj Karmasta. Ei kai se yhtyeen itsens� tarjoama Interpolkaan nyt niin hirve��n kaukaa haettua ole... Mutta siin� ei toki ole koko totuus. Laulu on melko suoraa eik� hommassa ole yht��n metallinen ote. Kakkosraita Juokse siirt�� touhua ehk� astetta popimpaan suuntaan, joskin se junnaileva indierock-taustaote on edelleen vahvasti mukana. Kappale my�s kasvaa hienosti melkoiseksi eepokseksi. T�ss� vaiheessa alan allekirjoittaa my�s saatteessa mainituiksi esikuviksi Mewi� ja AIRia. Aika persoonallinen keitos siis... Jos olet kuunnellut kotimaista Syd�n, syd�n-yhtyett�, niin Inka voisi ainakin hetkitt�in olla se seesteisempi ja sumuisampi serkku.

Meri on sitten melkoisen l�hell� sit� kevyemp�� Cloacaa, leijailevaa ja utuista meditaatiota. Rauhan vastapainona kappale my�s kasvaa komeasti. Korkeilla kaarilla maalailevista nostatuksista tosiaan nousee hivenen vastaavia mielikuvia, kuin mit� Mew ja kumppanit saavat soitannollaan aikaan. Marssitahtinen Sola on hiukan synkempi versio samasta, akustispainotteinen n�pp�ily Lopun alkuun hellii silittelevill� koskettimilla. Laulu on rauhallisimmissa kohdissa todella nautinnollista kuultavaa. Lopun alkuun on sek� itsen�inen kappale ett� alkusoitto hele��n nimiraitaan. Vaikka p��t�skappale kasvaa kerroksittain, j�� se koko levyn rauhallisimmaksi ja keinuvimmaksi s�vellykseksi. Inkan kiivaan junnauksen ja utuisen herkistelyn yhdist�v� kaava on parhaimmillaan todella makoisaa.

Ilkka Valpasvuo

---

Klaus Thunder & Ukkosmaine: Pielisjoki (EP)

Joensuulainen Klaus Thunder & Ukkosmaine tuo oman panoksensa �opiskelijapiirien kulttib�ndien� inflaation k�rsineeseen retkueeseen. T�m� mustanpuhuva duo Klaus Thunder (voc.) ja Wilhelm Meister (keyb.) on omintakeinen sekoitus etenkin 90-luvun diskoiskelm�kliseit� ja hallittua k�kk�ytt� Aavikko-osaston kasibittisaundeilla. On kiistanalaista, pystyyk� n�it� camp-henkisi� casio-ratsuj��k�riralleja kuuntelemaan selv�p�isen�, mutta plussaa ��nite ansaitsee suomenkielisyydest�, rohkeasta heitt�ytymisest� campin maailmaan sek� rankistelemattomuudesta. Parhaimmillaan tai pahimmillaan � n�k�kulmasta riippuen � satsi kuulostaa Neumannin vaietulta sooloprojektilta. Lis�ksi kokonaisuutta vaivaa yksitoikkoisuus, kappaleiden samankaltaisuus.

Demotasoista materiaaliahan t�m� pohjimmiltaan on, mutta t�ytyy silti my�nt��, ett� n�it� Juki Recordsin kahelinluovia ja energisi� tuotantoja kuuntelen paljon mieluummin kuin puhkituottamalla penetroituja totoja. Ja kun tarkkaan mietit��n, niin ei joku Y� ole t�m�n kummempaa musiikkia, tosikkomaisempaa vain. Ja jos kerran keikkaa pukkaa, niin mik�p� siin�. Ei se ole hullu, joka myy.

Janne Kuusinen

---

Mainstream: V�liinputoaja

Suutarilan lukiossa Helsingiss� vuonna 1999 perustettu Mainstream seikkailee oudomman suomirockin ihmemaassa. Yhtyeen viiden ��nitteen historiaan mahtuu ihan kaksi pitk�soittoa, mutta koska tuorein kuuden biisin ep V�liinputoaja saapui toimitukseemme selke�sti cd-r:n muodossa, niin t�nne demojen, promojen ja muiden pikkuh�rh�ilyiden sekaan joutui. Yhtyeen nykymuotoinen kokoonpano vakiintui m�nn� vuonna ja ensi kertaa ��ness� on nainen, Sanna-Mari Metsi.

Koska yhtyeen musiikkia on aika vaikea kuvailla lyhyesti tiivist�en, t�ytynee k�yd� levy� l�pi kappale kappaleelta. Avausraita Lauri l�htee armeijaan yhdistelee kaikuisaa rautalanka-kitaraa kevyeen mollipunk-henkiseen ilmaisuun. Jostain syyst� Sanna-Marin laulusta tulee hiukan mieleen Noitalinna Huraa, mutta pitk�lti voipi johtua touhun puolivillaisuudesta, joka t�ss� tapauksessa on kohtuullisen sympaattista. Nuo mainiot temppeliritarit humppaa laiskoilla torvilla ja historiallisella tarinallaan ihan mukavissa semi-synkiss� pop-py�rteiss�, haikeasti poppaava Parraton sielu tuo mukaan Chris Rea-kitaraa ja p��t�nt� tarinaa. Huolimatta l�nnen lokari-aihepiirist��n Herra Winchester saapuu kaupunkiin-kappaleessa ei pisaraakaan kantria, vaan menev�st� ja ilmavasta rockista on kyse. Sanna-Marin laulu maistuu hetkitt�in niin ilmeett�m�lt�, ett� se itsess��n antaa yhtyeelle persoonaa.

Melko kevytt� kauraa on my�s levyn tarttuvin biisi Lent�v� koira, jossa pianolla pimputellaan, kitaralla n�pp�ill��n ja laulua dempataan. Hyv� kertsi. Mutta Mutta... Levyn p��t�sraita p��st�� sitten itsens� irti vittumaisella mieslaululla ja kirkumisella sek� selke�sti aggressiivisemmalla asenteella. Melko p��t�nt�. Vaikka se ter�vin isku Mainstreamin jutusta viel� uupuukin, on yhtyeell� mahdollisuus nousta isompienkin piirien tietoisuuteen, jos saavat lis�� Lent�vi� koiria luotua. Kulttimainetta voidaan sitten tavoitella tuollaisilla Mutta-hullutteluilla.

Ilkka Valpasvuo

---

Malegria: Demo 2006

Nokialainen(?) Malegria on pari vuotta soitellut melko raskasta musiikkia. Kolmen biisin demolla nelikko soittaa synkiss� tunnelmissa metallihtavaa altsurockia tai rokahtavaa metallia, kummin p�in vain. Joku raskailua paremmin tunteva voisi koppailla termeill� tarkemminkin... Solistin laulu��ni on p��llek�yv�n brutaali, mik� sopii soittoon hyvin. Viel� t�ss� vaiheessa hiukan laahaavissa biiseiss� ei sen kummempia erikoishienouksia ole, muttei my�sk��n mit��n aivan ideatonta hakemista. Mukavan polveilevaa raskailua raskaalla bassolla ja maalailevilla kitaroilla, jossa annetaan my�s ilmaa mollimelodialle.

Rauhallisempi kolmosbiisi The Line vaikuttaa viimeistellyimm�lt�, tosin jylh�n laulun korostuessa homma meinaa menn� hetkitt�in kornin puolelle. Taustalaulusta plussaa. Tuplabasarikertsiss� laulu l�htee melkein m�rin�linjoille, muttei ajaudu onneksi ihan puuroksi asti. Demon soundit ovat melko rosoiset ja tuotantopuolessa on viel� viilaamista. Mutta kyll� t�t� demoa jaksaa t�ss�kin mallissa t�llainen peruspopparikin kuunnella, joten mist��n luokattomasta veivaamisesta ei ole kyse.

Ilkka Valpasvuo

---

Metrosexual Skeletor Motors: Demo

Vuoden 2004 loppupuolella perustettu helsinkil�inen rock-nelikko Metrosexual Skeletor Motors laukkaa raavaan katurockin tahtiin. Nelj�n biisin demon avausraidalla Nice Boys� Blues touhussa on rutosti nimens� mukaista blues-nytkett�. S�r� on silti karheaa ja rytmi tiukka. Laulaja-kitaristi Sam O� Love ilmaisee itse��n ihan kohtuudella, vaikka varsinainen virtuositeetti odottaa viel� itse��n ja englannissa olisi viel� hiottavaa. Kakkosraidalla At The End nelikko tahkoaa valoisammin ja edellist� menev�mm�ll� hard rock-kaavalla. Pient� hele�� v�liosaa ja sitten taas talla pohjaan. T�ss� ei paljon kerosiinia s��stell�.

Through To You on sitten se pakollinen slovari, tummasti s�r�ht�v� leijailu. ��nt�misongelmat korostuvat heti, joten ainakin t�ss� vaiheessa kannattaisi keskitty� nopeampiin raitoihin. Ihan hienostihan biisin mollikantrahtava tunnelma s�ilyy, vaikka v�lill� maalaillaan korkeammaltakin. Punkahtava My Worst Addiction rep�isee touhun takaisin isoille turbovaihteille. Nopeissa ryk�yksiss� MSM tuntuu p�rj��v�n hyvin, vaikka ei mit��n uutta esittelek��n. R�yh�is�� rokinpotkua.

Ilkka Valpasvuo

---

Molly Grows Up: Promo 05

Parivuotias Naantalista Turkuun siirtynyt Molly Grows Up on heti ensimm�iselle studio��nitteelleen, kahden kappaleen promo-l�tylleen, saanut tuottajaksi Jonas Olssonin, jonka ty�n�ytteit� on kuultu mm. Calliston, Deep Insightin ja Disco Ensemblen levyill�. Yhtye tarjoaa musiikistaan termi� �tummia ja toiveikkaita s�vyj� maalailevaa vaihtoehtorockia� ja tuollaista energist�, komeasti kaartavaa ja tummasti v�reilev�� paahtoahan t�m� on. Juha Niskalan vokalisointi on yll�tyksett�m�n kaihoisaa maalailua, joka taipuu karheampaan kiivailuun tarpeen mukaan. Mit��n supertarttuvaa Victor�s Stand ja Ceramic eiv�t ole, mutta tuotantoj�lki ja kokonaisvaikutelma on sen verran ammattilaista j�lke�, ett� yhtyeest� varmasti kuullaan jatkossakin. Mik��n kaikkein mielenkiintoisin tuttavuus n�ist� emo-altsu-tummasyinen rock-yhtyeist� Molly ei silti viel� ole. Kaipaisi lis�� persoonaa ja tietysti my�s hittej�.

Ilkka Valpasvuo

---

Pikku Kukka: Promo 2006

Vuonna 2002 Emilia Norppa ja Lotta Savolainen perustivat yhtyeen nimelt� Pikku Kukka. Miehisill� kielill� ja ly�mill� vahvistettu viisihenkinen duo on nyt luonut kolmen kappaleen n�ytteen. Levy alkaa jazz-bossanovahtavalla kappaleella Miks�et anna, jossa kevyehk�t s�vyt laulussa ja yleistunnelmassa kohtaavat tiukasti juoksevan rytmin. Hengelt��n hommassa maistuu hiukan se alkuaikojen vilpit�n Ultra Bra ilman sen syv�llisempi� poliittisia sanomia. S�p��?

Eevat on monta sylt� tummempi ja haikeampi s�vellys, jossa piano soi kuulaasti mutta polveillen ja meiningiss� on enemm�n tuollainen kevyt folkpoppis-ote. Lopussa kappale l�htee jopa raskaaseen tilutteluun ja jonkinmoiseen kevyeen psykoosiin. Vaikka etenkin laulussa maistuu hivenen tuollainen puolivalmis n�kemys ja tulkinta, ei se t�ss� tapauksessa haittaa. Pikemminkin se lis�� homman vilpitt�myytt� ja intiimiytt�. Paras raita minun korvaani on silti h�m�r�sti avaruus-kilkkaileva kevytproge-outoilu Odotan, jossa tunnelma on juuri sopivan v��ristynyt ja vino � ik��nkuin vahingossa v��r�st� s�velest� laulettu mutta silti suunniteltu juttu. Ei viel� aivan kulttikamaa, mutta toki mielenkiintoinen tuttavuus.

Ilkka Valpasvuo

---

P��: Demo 2006

Helsingin suunnalla musiikkiaan luova kolmen miehen yksikk� P�� kulkee t�ll� kolmen biisin l�tyll��n monissa kohtaa l�hell� Syd�n, syd�n-orkesterin debyyttilevy� Auto. Soitto on akustispainotteista, vinoilee junnailevasti ja kieroilee sanoituksillaan ainakin ripauksen verran samoissa maailmoissa. Kitaristi-laulaja Mikko Rekosen, basisti Ari T�yr��nvuoren ja rumpali Jesse Liskolan vinoilua vahvistaa nais��ni taustalaulussa. Avausraidalla Tapoimme kaksi nis�k�st� homma leijuu akustisesti, kakkosraita Klimscheffskij l�htee hevimpiin sf��reihin, tuoden hetkitt�in mieleen jopa Funin. P��asiassa biisi kuitenkin leijailee pianovahvisteisesti, vinkuu kitaralla ja ihmettelee hyv�ll� tavalla h�lm�ll� laulullaan. Ydin n�pp�ilee akustisesti, uhkaillen samalla synk�n metallisilla soundeilla. Sitten homma vaihtuukin saman kuulaan nais��nen koleaan leijailuun ja jazz-pianoon, koneisen taustan uhitellessa yh�. Pahimmillaan kasari-syntikka- ja s�hk�rumpusoundi ovat kaameita, mutta kokonaisuutena biisien herkkyyden ja synke�n, p��asiassa kytev�n raivon yhdistelm� toimii. Ajatustasolla joku Echo Is Your Love ei ole kovinkaan kaukana, vaikka musiikki kulkeekin eri polkuja. Uudeksi tuttavuudeksi sielt� mielenkiintoisimmasta p��st�.

Ilkka Valpasvuo

---