Pienet � Joulukuu 2005

Beyond The Dream: My First Day Alone

Beyond The Dream, joka perustettiin jo vuonna 2001 ja joka on tunnettu aiemmin nimill� Ancepsdea ja My Shined Fall, soittaa t�ll� �debyyttidemollaan� melodista englanninkielist� dark metallia. Otteiden ronskius ja soundien tylyys viittaavat voimakkaasti tumman metallin kuningaskuntaan Norjaan, sek� tietysti alan brittil�isiin mestareihin. Mutta mik� parasta, juuri tismalleen Beyond The Dreamin kaltaisia yhtyeit� ei kotimaastamme juurikaan l�ydy, mik� on varmasti jonkinasteinen etu. Vokaalisoinnin, kitaran ja basson hoitava Harri Kauppinen suoriutuu kaikista teht�vist��n moitteetta, vaikka laulu tuntuukin olevan herran vahvin puoli. Otto N�rhi tarjoaa joitain upeita v�l�hdyksi� koskettimiensa ��rest� ja Ville Silvast takoo rumpupatteriaan el�imen lailla. Kaikki tarvittavat tekij�t ovatkin jo k�siss�, mutta sit� ainesten oikeaa suhdetta ei ole oikein viel� l�ydetty. Joka tapauksessa yhtye kuulostaa v�hint��nkin lupaavalta, joten sopii toivoa ett� kuulemme siit� viel� tulevaisuudessa lis��. Tekniselt� tasoltaan ja ulkoisilta mittapuiltaan demo on er�s p��ttyv�n vuoden laadukkammista k�siini p��tyneist�.

Mika Roth

---

Chad The Quarterback: Chad Goes To College

Jos jotain hyv�� pit�� sanoa Espoolaisen Chad The Quarterbackin punkpop-rallattelusta, niin ainakaan se ei liikaa ressaa eik� jurnuta. Urheilullinen Chad on siirtynyt high schoolista collegeen, mutta meininki ei ole muuttunut. Veivataan iloista melopunkkia bissen juomisesta, tyt�ist�, hauskanpidosta... mit� siihen college-el�m��n nyt sitten kuulukaan. Koulun vaihdosta huolimatta musiikkiluokan nauhoitusvehkeet eiv�t ole parantuneet, vaan ��ni on edelleen todella tukkoinen ja tuhnu. Toki punkin pit��kin olla rosoista, mutta t�ss� tapauksessa soundi alkaa olla jo aika kaamea. Jenny I Love Youss� on mukana mukava urku, joka kuitenkin menee hiukan hukkaan, kun homma on niin h�ll�v�li�-henkist�. Tokihan tuokin kunnon soundeilla ja sopivassa etukenossa on melkoisen tarttuva pnuk-ralli, ei siin�.

Nelikolla on siis hyv� meininki, mutta jos musaa halutaan pist�� muidenkin kuultavaksi, niin voisi siihen hiukan enemm�n panostaa. P��t�sraidalla Matt McGardigan laulukin kuulostaa vaihteeksi aivan karmealta. Chad ei ainakaan viel� ole se syv�llinen ja uutta luova oppija, vaan edelleen vedet��n sit� bussikaljaa ja boolia kotihipoissa kaverien vanhempien ollessa poissa, ajatukset suunnattuna cheerleader-tytt�sten piukeisiin pakaroihin. Mik�s siin�? Pisteit� irtoaa aina hyv�st� meiningist�, mutta aika paska musiikki��nite t�m� kyll� on.

Ilkka Valpasvuo

---

Julia�s Window: Blacklight

Sein�jokelainen Julia�s Window l�hestyy kuulijoitaan uudella kahden biisin n�ytteell��n tumman grungahtavaa altsurokkia. Koneisia s�vyj� s�r�rokkiinsa yhdistelev� nelikko on sinkun nimibiisill� vauhdikkaammassa rokkipy�rteess�, kun taas jotenkin komeammin soiva kakkosraita UV kaartelee uneliaammin ja vahvemmin koneisesti humisten. Vasta loppumetreill� biisi p��stelee tosissaan. Kokonaisuutena Julian Ikkunan homma maistuu aika paljolti samalta kuin edellisell� n�ytteell�kin, joskin soundimaailma on ehk� asteen pari �t�ydempi�. Leksan laulu kuulostaa entist� paremmalta, biisien kaavat ovat aikalailla samoilla mietiskelev�n tummilla ja maalailevilla linjoilla. Nelikko osaa my�s kaasutella tyylikk��sti ja nyanssit ovatkin hyvin kohdallaan. Silti kumpikaan s�vellyksist� ei lopulta ole hirve�n mieleenpainuva, eli niit� koukkuja kai tarvitsee viel� hioa.

Ilkka Valpasvuo

---

Kurki: Sumu on yst�v�ni

Pirkanmaalainen Kurki on jo ehtinyt kahden kappaleen ��nitteens� julkaisun j�lkeen lyhent�m��n nimest��n etuliitteen paha pois. Eli t�ss� levyss� lukee viel� Paha kurki kannessa. Noin vuosi takaperin perustetun viisikon soitanto on suomenkielist� junnaavaa rockia, jossa maistuu proge, 70-luku ja post rock. Kaiti Kinkin laulu pohdiskelee ja utuilee melko kylm�sti, soitto py�rteilee aika tummissa maisemissa maalaillen taukoamatta. B�ndin ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu ainakin n�ill� raidoilla moninaisten instrumenttien osuva k�ytt� � vaikka mukana on perinteisempien s�hk�isten b�ndisoittimien ohella muun muassa djembe�, munniharppua, sadeputkea, marakassia ja p�rr��, ei homman punainen lanka katoa pelkk��n soittimien paljouteen ja soundin ahtauteen. Pidin etenkin kakkosraidasta Sumu on yst�v�ni, joka sek� maalailee haikeasti ett� py�rteilee miltei transsissa. Aika monipuolista, ahdistuneen junnaavaa soittoa, jonka s�vyt ulottuvat laajalle skaalalle. Ei voi suositella kovin yksipuolisen ja yksinkertaisen musiikin yst�ville.

Ilkka Valpasvuo

---

Orion Nightfall: Vuohisaarna

Joensuulainen Orion Nightfall julistaa saastaisuuden sanomaa r�k�isen suomenkielisen dark/black metallin voimin, joka on enemm�n kuin v�h�n velkaa vuonojen maan synkistelij�iden suuntaan. Tyylillisesti Orion Nightfall soittaakin melko vanhakantaista tummaa/mustaa metallia. Soundillisesti demoa ei voi juuri kehua, mink� yhtye itsekin on tiedostanut. Kotistudio-olosuhteet kuuluvat puuroisina kitaroina, h�iritsev�n ep�selvin� vokaaleina sek� t�ysin poskelleen ��nitettyin� rumpuina/rumpukoneina. Kiekon kolmesta kappaleesta ensimm�isen� soiva Ihmisviha on selv�sti nipun laadukkain vet�isy. Matalalta m�yry�v� laulu uhkuu (kerrankin) voimaa ja kitaratkin p��sev�t puraisemaan oikein kunnolla. Kahdella muulla raidalla laulaja vaihtuu r��kyv��n m�lisij��n, jonka yksipuolinen raastin��ni riipoo ainakin allekirjoittaneen hermot nopeasti riekaleiksi. Toisena soiva Tuhoon tuomittu toimii viel� osittain, mutta viimeiseksi j�tetty kahdeksan minuuttinen nimibiisi venytet��n jo reippaasti yli rajojensa. Yhtye etsii kiinnostuneita levy-yhti�it�, mutta ep�ilen miten �ij�in mahtaa k�yd� n�in surkeasoundisen demon kanssa.

Mika Roth

---

Scream For Change: Ghost Of Humanity

Aggressiivista hc-punkkia veivaava Salolainen Scream For Change on ��nitellyt kuuden raidan n�ytteen meuhkastaan. Breaker ryk�isee homman k�yntiin armottomasti. Mit��n turhan melodista tai hymynaamaista puolta SFC ei itsest��n esittele, pikemminkin punaisena lankana tuntuisi olevan armottomasti etenev� m�tke, johon Nelin melko yksioikoinen huuto toki sopii, muttei mitenk��n personoi yhtyett�. What Could Possibly Go Wrong? kuulostaa hivenen paremmalta, kitaroiden ottaessa mukavaa wahwah-venkuraa touhuun mukaan. Yhteishuuto on my�s poikaa. Tym�kk� Careful What You Say on poikain itsens�kin mielest� levyn parhaimmistoa, niin my�s minun. Silti kokonaisuudessa jytke j�� hiukan yll�tyksett�m�ksi. Onko se sitten hyv� juttu jos levy on alusta loppuun juuri sit� mit� parin ensi tahdin kuunneltuaan odottaa? Samanlaista hivenen pohdiskelevampaa otetta ja kiukkuista stemmaa kuin p��t�sraita These Hearts Became Desertedill� kuulee soisi kuulevansa enemm�nkin.

Ilkka Valpasvuo

---

The Figurines: Demo 2005

Kitaravetoista ja omalla space-henkisen groovaavalla tavalla jyr��v�� rockia soittava The Figurines tuo monessakin suhteessa mieleen niinik��n kotimaisen Superchristin, mit� ei voi pit�� ainakaan huonona asiana. Ilmavat mutta samanaikaisesti jatkuvasti l�sn� olevat kitarat saavat jatkuvaa taustatukea koneosastolta, rytmiryhm�n viedess� kappaleita reippaalla ja rullaavalla temmolla eteenp�in. Kuulaan kirkas laulu j�� hieman leijailemaan kaiken muun taakse, toimien useimmiten l�hinn� yhten� ylim��r�isen� soittimena. Tietty kuulas ilmavuus ja raikkaus m��rittelev�tkin voimakkaimmin yhtyeen melankoliaan kallistuvaa ilmaisua, jossa kitara on kuningas ja valtaa lis�� halajavat koneet vaanivat jatkuvasti taustalla. Mik�li loppuaikojen elektronisempi Suede, jo edell� mainittu Superchrist, The Charlatans tai Stone Roses uppoavat, kannattaa tutustua my�s The Figurines orkesteriin. Pistet��np� yhtyeen nimi muistiin, alleviivataan se ja ympyr�id��n viel� varmuuden vuoksi.

Mika Roth

---

Torinkulma: Demo

Torinkulma tulee Helsingin Pasilan betonil�hi�st�. Jos yhtye olisi Rumban taannoisen vakkarikysymyksen mukaisesti jokin rakennus, voisi se hyvin olla betoninen l�hi�talo: ankean ulkokuorensa alla se pit�� sis�ll��n jotain inhimillist�.

Retkueen materiaali on p��osin riffeihin perustuvaa suomirockia. Biiseiss� on kaikuja muun muassa Kauko R�yhk�n ja Sielun Veljien vaikutuksesta. S�vellykset ovat enimm�kseen melkoisen k�yk�isiin aihoihin perustuvia, mutta Sed�t Tiet�� -kappaleessa on jopa hittiainesta, mik�li vaan toteutus ylt�isi idean tasolle. V�lill� meininki livahtaa huiluineen ja jamitteluineen progeiluksi. Musiikissa on positiivisella tavalla suomalaisen rockhistorian tuntemusta, joka tuntuu tunkkaisuudessaankin virkist�v�lt� kaikkien emo-coren ynn� muiden amerikanviritelmien seurassa. Ihan ammattimiehi� ei viel� kuitenkaan olla. Soitto on melko simppeli� riffittely� ja komppausta, ja paikoin viel� v�h�n hakusessa. Soundipuoli on demomaisen raaka ja alkeellinen.

Yhtye panostaa selke�sti sanoituksiinsa, joka onkin sen suurin vahvuus. Ensi vaikutelma on humoristinen, mutta lyriikat kest�v�t my�s l�hemp�� tarkastelua. Teemat tosin pysyv�t luuserimaisessa yhteiskuntakritiikiss�, sek� nousu- ja laskuhumalan kuvauksissa, mutta oivaltavasti asioita on kuvattu. Demo j�tt�� porukasta hieman keskener�isen, mutta kehityskelpoisen vaikutelman. Soitto- ja sovituspuoleen kaivataan varmuutta ja n�kemyst�, jotta homma nousisi kellareista klubeille. Tekemisest� v�littyy kuitenkin vilpit�n asenne ja leppoisa meininki.

Sami Nissinen

---

Weinbauer: Heavy Metal Superstars

Lahdesta (yll�tys, yll�tys) kotoisin oleva Weinbauer vastaa t�m�n kuun saksalaisia taiteilija- ja biisinimi�, sek� tissej� ja tuliaseita tihkuvasta rock�n�roll huumoripl�j�yksest�, joka jo biisinnimill��n kertoo oikeastaan kaiken olennaisen. Biisit Year Of The Cock, M.O.N.S.T.E.R. , Judas Priest, Meisterst�ck ja Scavenge The Night k�yv�tkin kukin vuorollaan glitterisen heavyrockin suurimpien klisheiden kimppuun. Kitaristi/laulaja Eddie W. vet�� �kiimaisesti� kiekuvalla ��nell��n vokaalit niin �veriksi, ettei herraa voi kuunnella vakavalla naamalla. Korkealta, vaan ei puhtaasti tai kovaa, vet�v� laulaja saakin tinkim�tt�m�ll� tulkinnallaan sein�t valumaan hunjajaa ja kaiuttimet kasvamaan rintakarvoja. S�vellykset eiv�t juuri p��t� huimaa ja sovituksissakaan ei rikota totuttuja rajoja, mutta kiitos �ber-typerien sanoitusten �ij�in metakkaa jaksaa sent��n kuunnella � ainakin jos on juuri sopivassa mielentilassa. Eli sattuu olemaan joko perjantai tai lauantai ja viikonlopun virta-avain on jo k�yt�ss�. Livetilanteessa t�m�kin akti on takuulla kovimmassa latingissa.

Mika Roth

---

White Frost: Refined

Perinteist� englanninkielist� melodista heavya pienill� power-vaikutteilla soittava White Frost on saanut valmiiksi nelivuotisen uransa kolmannen demon. Yhtye kuulostaa uutukaisellaan parhaimmillaan joltain mit� saadaan aikaiseksi kun Savatage, Iron Maiden, Metal Church sek� Judas Priest paiskataan samaan kattilaan ja l�mp�� pidet��n tarpeeksi kauan yll�. Pahimmillaan b�ndi kuulostaa taas ep�toivoiselta plagioitsijalta. Onneksi suurin osa ajasta vietet��n ensinmainittujen vaikutelmien parissa. Kappaleet on rakennettu perinteit� kunnioittaen, mik� on b�ndin suurin vahvuus ja pahin heikkous. Ty�t hoidetaan jokaisella tontilla moitteetta, mutta omaper�isyyspisteet pysyv�t vanhoja latuja k�ytett�ess� alhaisina. Laulajalla tuntuisi olevan rahkeita enemp��nkin, tai sitten kitara pit�isi heitt�� sivuun ja keskitty� vokalisointiin t�ysill�. Ihan lupaavaa, mutta se todellinen pankit r�j�ytt�v� voima j�� ainakin t�ll� er�� viel� iskuista puuttumaan.

Mika Roth