20.12.2005
Rokkiin kuuluu olennaisesti kukkoilu. Kun lavalle noustaan, jopa hiljaiset pullakuskit hylkäävät arkisen vaatimattomuutensa ja siirtyvät jumalien seuraan. Toki moinen elvistely ei kaikkeen musiikkiin sovi ja joiltakin jää kusipäisyys päälle. Mutta kun kyseessä on vauhdikas glampoppi rokilla otteella, ei lavalla ole mitään järkeä tuijotella kengänkärkiä. Eräs yhtye, joka pistää keikoillaan mukavasti ranttaliksi ja poseeraa kuin viimeistä päivää, on tamperelainen Jann Wilde & Rose Avenue, jonka keulahahmon pöksyistä löytyi taannoin keikalla jopa se kuuluisa kurkku. Kuinka kusipäiseksi itse arvioisit lavahahmosi, herra Jann Wilde?
- Lavalla on mahdollisuus tuoda esille puolia joilla saisi kadulla melko helposti nekkuunsa. Koen Jann Wilden ikään kuin luomakseni hahmoksi, joka ei pelkää keinuttaa peppua ja heilutella ranteita avoimen homoseksuaalisesti, sekä käyttäytyä yliteatraalisesti. Jos tiedän saavani huomiota laittamalla kurkun housuihin niin teen sen. Luulenpa että yksikään muu suomalainen artisti ei sitä voisi tehdä yhtä hyvin kuin minä.
Aloitit ensin soolouralla vuonna 2004, jonka pohjalta sinua pyydettiin liittymään Rose Avenuen ryhmään. Onko soolourasi nyt täysin telakalla? Kuinka paljon oma soolosi eroaa Avenuen glampoppailusta?
- Pidän paljon synapopista ja hakkaavista konerummuista, joita käytän sitten joskus jos teen taas soolojuttuja. Niitä voin tehdä aina omaksi huviksi, mutta pitää olla jokin syy miksi niitä julkaista, kuten vaikkapa jonkin elokuvan soundtrack. Rose Avenue on rock-bändi, minä en ole kovin rock, mutta osaan puhua rockin kieltä.
Rose Avenuehan ei ole mikään pelkkä taustayhtye. Kummasta on ollut enemmän apua kummalle, bändistä sinulle vai sinusta bändille?
- Rose Avenue on parasta mitä musiikillisesti olen kokenut. Se mitä olemme yhdessä tehneet ja tulemme tekemään on tärkeintä.
Luin erään toisen haastattelusi. Siinä mainittiin esikuviasi, joita otin vapauden myös käyttää. Jos saisit ottaa yhden ominaisuuden heiltä jokaiselta mikä se olisi ja miksi?
David Bowie? - Hänen kylmän lavatuijotuksensa. Ziggy katsomassa lavalta tyhjyyteen on jotain pelottavaa ja samalla kiehtovaa. Bowie on muuttunut vuosien saatossa, mutta hänen tuijotuksensa ei muutu.
Richey Edwards? - Kaikkien aikojen coolein hahmo rockin historiassa. En halua häneltä mitään, koska se
ei kuitenkaan näyttäisi yhtä coolilta.
Robert Smith? - Ah, haluan hänen hiuksensa, mutta ne minulla jo onkin, heh!
John Lennon? - Lennon on suuri esikuva ja nimenomaan muussakin kuin musiikissa. Hänellä oli kyky luoda ajatusmaailmoja ja yhdistellä ideoita täydellisen hölynpölyn asteelle ja silti kaikki ovat vieläkin "Wau, goo goo ga joob"!
Syd Barrett? - Haluaisin kuulla sen äänen hänen päässään, mutta en välttämättä haluaisi sitä päähäni, koska heräisin luultavasti äitini kellarista.
Marc Bolan? - Kun menen nukkumaan, toivon että aamulla haukotukseni kuulostaisi Bolanilta. Maailman ihanin ääni!
Mistä Jann Wilde & Rose Avenuen biisit kertovat?
- Kirjoitan paljon lyhyistä tilanteista ja joistain tietyistä hetkistä. En niinkään pitkiä tarinoita. Kaikki perustuvat tiettyyn hetkeen miltä tuntuu, siksi lyriikkani ovat usein myös lyhyitä. "Hei, nyt tuli sellainen olo että jonkun pitäisi pitää mua seinää vasten ja kädet tärisee". Joskus törmään johonkin lauseeseen ja joihinkin hauskoihin sanoihin. En pelkää myöskään kirjoittaa ihan täyttä tuubaa. Lover Lover Lover kertoo esimerkiksi keskiluokkaisesta parisuhteesta, jossa kaikki on ihan okei, vaimo on okei, tekisi mieli sanoa jotain, mutta ei viitsi tai uskalla, mutta
rakastaja voisi tehdä poikaa. Oishan se niin helvetin jännääkin.
Olit lievästi sanottuna pettynyt arviooni Lover Lover Lover-levystänne. Nyt sinulla on erinomainen mahdollisuus tuoda esiin oma näkemyksesi, miksi hyvän musiikin ystävän kannattaa paneutua juuri teidän levyynne?
- Miksei myös huonon musiikin ystävä voisi paneutua levyymme, koska meistä voi tykätä myös siksi kun se nanana-kohta on vaan niin ihana siinä biisissä joka soi radiossa. Suomessa tehdään kosolti latteaa musiikkia tai sitten ollaan tietoisesti epäkaupallisia ettei maine mene. Me olemme rehellisesti kaupallisia, mutta hittoako sitä silti punk-juuriaan häpeilemään. Lyhyesti sanottuna tuo meidän levy on oikeasti paljon kovempi kuin 90% levyttävien bändien listasinkuista. Ei mitään hevimössöä, kajalilla piirettyjä partoja ja ihan kivaa rock-kukkoilua vaan olemme astetta älykkäämpi, viettelevä ja monikerroksisempi kinder-muna, jonka sisältä löytyy vaaleanpunainen lelu joka sopii niin miehille kuin naisille.
Lämmittelitte taannoin The Arkia. Millainen oli meininki Ola Salon ja kumppaneiden kekkereissä?
- Aivan ihana! Sydämellisempiä ihmisiä ei voi löytää. Ola on riikinkukko, jota voi ihailla ja kunnioittaa. The Arkin lämppäys oli suurimpia unelmiani, enkä vieläkään usko että se on tosiaan tapahtunut. Olen hysteerinen fani, sopiiko että käyn hiukan kiljumassa?
Mikä on ollut paskin keikkanne ja miksi?
- Paskin keikka oli kun soitimme kerran ilman Ardéa akustisesti. Onneksi kukaan ei kuunnellut, eikä varsinkaan Ardé ollut kuulemassa.
Entä paras?
- The Arkin lämppäys ja täpötäysi Pakkahuone. Olin pudota lavalta kun niin moni taputti ja lauloi mukana. Myös Vastavirta-klubin keikka sen jälkeisenä päivänä meni hienosti!
Mitä Uusi vuosi tuo tullessaan Jann Wildelle?
- Toivottavasti paljon rahaa, koska olen ollut koko elämäni helvetin köyhä.
Millaisesta purukumista nautit?
- Sellaisesta jonka voi laittaa kovana suuhun ja ulos tullessaan se on pehmeä ja tahmainen. Ja sellaisesta joka on tarpeen vaatiessa jonkun ilkeän kriitikon pepussa kiinni...
Teksti ja mustavalkokuva: Ilkka Valpasvuo, värikuva Mimi Hagal
