Lullacry

”Sitten vedetään vittu ilman laitteita!”. Tämä Tanyan suusta kuultu lausahdus viidennen biisin jälkeen, kun ilmeisesti monitorista hävisi äänet, kuvaa loistavasti koko keikan asennetta. Keskiviikkoillasta ja pienehköstä lavasta huolimatta Lullacry jyräytti hienon keikan.

Keikka alkoi vakuuttavasti Thorn Of The Rosella, jota seurasi vähintäänkin yhtä vakuuttava Damn You. Muuten puolitoistatuntinen setti oli rakennettu mukavasti muutamasta vanhemmasta ja lähes kaikista viimeisimmän levyn biiseistä. Ainoa biisi jota itse jäin kaipaamaan oli Firequeen. Setti siis lämmitti hienosti sekä vanhemmat Lullacry -diggarit, että vasta viime vuonna ilmestyneen Be My God -levyn mukana bändin löytäneet. Tanyan ääni toimi livenä aivan yhtä hyvin kuin levylläkin, eikä soitossakaan ollut moitteen sijaa.

Mutta se mikä teki keikasta ainakin allekirjoittaneen mielestä erityisen hienon, oli loistava fiilis. Bändi näytti todellakin nauttivan soittamisesta ja se myös välittyi yleisöön, joka pienen alkukankeuden jälkeen uskaltautui pomppimaan ja heiluttamaan käsiään. Bändi itse sanoikin keikan jälkeen että ”Mitä pienempi lava, sitä hauskempaa meillä on”.

Iso kiitos koko bändille biisilistasta, kuvausluvasta ja ennenkaikkea hienosta keikasta. Keep up the good work!

Teksti: Sami Sumkin