dEUS (Be)

Belgialaisen dEUSin punkahtavasta sekametelipaahdosta rauhallisen eteeriseen tunnelmointiin jakautuvaa rockia pääsi vihdoin kuulemaan ja näkemään livenä Barcelonan Sala Apollossa joulukuun alun kunniaksi. Ennen keikkaa sai ihmetellä espanjalaisten rauhallista suhtautumista bändeihin ja keikan alkuihin. Koska lämppäri oli peruuttanut, ihmiset näyttivät viihtyvän lähipubeissa lähes keikan alkuun asti. Lähempänä kymmentä klubi kuitenkin täyttyi ihmisistä ja innostunut kuhina ja odotus loi arvoisensa tunnelman.

dEUS teki illasta juuri niin onnistuneen kuin olisi toivonut ja voinut kuvitella. Jo hieman vanhentuneilla rockareilla riitti energiaa ja paahtoa seka äärimmäistä fiilistelyä herkässä ja aistikkaassa musiikkimaailmassa. Esiintyminen oli harkittua, mutta vauhdikasta, kokenutta, silti innostunutta. Kaikki viisi miestä osallistuivat keikan rakentamiseen täydessä yhteisymmärryksessä, vaikka laulaja-kitaristi Tom Barmanin rooli bändin jahtohahmona olikin selvä. Yllättävää oli kitaristi Mauro Pawlowskin voimakas rooli toisena vokalistina. Pawlowskin ja Barmanin äänet ja osuudet toimivatkin täydellisesti yhteen täydennettynä basisti Alan Geavertin ja rumpali Stephane Misseghersin taustoilla. Välillä jopa kosketinsoittaja-viulisti-trumpetisti Klaas Janzoons osallistui mukaan raivokkaimpiin vokaaleihin, mutta keskittyi pääosin luomaan herkemmän tunnelman omilla soittimillaan.

Vajaan kahden tunnin keikkaan mahtui bändin tänä vuonna ilmestyneen Pocket Revolution –paluulevyn lähes kaikki biisit sekä kolmesta viiteen kipaletta vanhemmilta levyiltä. Suurin osa yleisöstä näytti olevan niin sanotusti vanhan koulukunnan kuulijoita, joille dEUSin näkeminen merkitsi enemmän kuin tänä vuonna levynsä julkaisseen bändin keikka. Erityisesti vanhemmat biisit saivat ilmoille raivokkaan ja innostuneen huuman ja toisaalta rauhallisen harmonisen tunnelman.

Ensimmäiseltä levyltä Worst Case Scenario mukana oli muun muassa levyn nimibiisi W.C.S (First Draft), joka sai aikaan valtaisan pogoilun energisyydessään ja legendaarisuudessaan. Vuoden 1996 In a Bar, Under the Sea –levyltä kuultiin useita biisejä, joista Theme for Turnpike sai jälleen porukan bailaamaan raivolla laskeutuen rauhallisen rentoon Little Arithmeticsiin. Serpentine sai sekä yleisön että bändin herkälle tuulelle, kun taas Nine Threads nostatti Janzoonsin trumpettisoolot pääosaan.

Vuoden 1999 levyltä, The Ideal Crash, kuultiin ainakin tunnelmalliset rakkauslaulut Magdalena ja Sister Dew. Uusimman levyn tasaisuudesta, keskitason rauhallisuudesta tai uutuudesta johtuen biisit eivät nostattaneet samanlaisia fiiliksiä kuin vanhemmat. Tietysti muun muassa 7 Days, 7 Weeks, If You Don´t Get What You Want, Include Me Out ja Nothing Really Ends vakuuttivat myös livenä.

Keikalla ei juuri koettu yllätyksiä tai pettymyksiä. Sekä biisit että yhtyeen esiintyminen olivat tarkkaan harkittuja, mutta tarpeeksi energisia ollakseen vakuuttavia. Tom Barman jutteli jengin kanssa sekä espanjaksi että englanniksi kertoen biisien taustoista, fiiliksistä seka epämääräisistä mieleenjuolahtaneista yksityiskohdista. Kitaroilla oli vahva rooli, mutta myös viulun ja koskettimien herkkä sanoma välittyi loistavasti. Yleisö bailasi, pogoili ja lauloi mukana, mutta jossain määrin ilmassa oli koko ajan tiettyä arvostusta, joka jaetaan varauksella vain hieman vanhemmille ja kokeneemmille muusikoille. Arvostus tai varauksellisuus saattoi tietysti johtua myös siitä, etta yleisön keski-ikä oli lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä. Joka tapauksessa dEUS oli juuri niin hyvä kuin osasi olettaa, keikkapaikkana Sala Apollo vakuutti vielä edellistä kertaa enemmän ja loistava fiilis oli taattu seuraavan keikan odotusajaksi.

Teksti: Nelli Korpi