16.11.2005
Klubi/Tampere
Tuntuu, että kun rokkibändi tulee kaukaa pohjoisesta soittamaan tänne etelän veltoille, on kyseessä aina tsekkaamisen arvoinen akti. Voi johtua siitä, että itse en ainakaan kehtaisi lähteä köröttelemään 600 kilometriä jonkin puolivillaisen viritelmän kanssa. Ja vaikka toinen illan bändeistä onkin tainnut jo siirtyä fyysisesti etelämmäs, löytää siitäkin yhä sen pohjoisen kaamoksen ja hengen.
Kuusihenkinen Moses Hazy vaikuttaa edelleen Torniossa, mutta puhaltimilla ja koskettimilla loistava rikas ja perinteinen rock on sen verran hyvää vastausta saanut, että yhtye on Tampereellakin jo toista kertaa muutaman kuukauden sisään. Menevällä Virginia Pengillä liikkeelle potkaistu keikka tuntui rikastuneen entisestään. Nyt huomio kiinnittyi aktiivisesti liikkuneen laulaja-kitaristi Riku Rousun ohella kapakkapianoa pimputelleen Joonas Karjalaisen hetkellisiin trumpetintöräytyksiin ja fonisti Pekka Tuomen poikkihuiluun ja huuliharppuun. Fonejakin oli kaksi erimallista biisin mukaan. Mikko Sivenin bassolla ja Jari Pääkön rummuilla luotu rytmi on mukaansatempaavan letkeä, biisirakenteet saavat muistamaan, mitä se sanapari rock´n´roll oikeasti tarkoittikaan. Sehän on kiertoilmaisu seksuaaliaktille ja Moses Hazyn kohdalla rytmikäs tarpominen yleensä kohoaa hekumalliseen kliimaksiin. Niin oikein.
Hivenen rauhallisemman ja mietteliäämmän materiaalin joukosta nousi jälleen raipakammat raidat, kuten uudelta Something Like A 3rd Woman -eepeeltä soitettu mainio Rock´n´Roll Alien -tömistely sekä aina yhtä timmi Suck My Elbow, joka sai tällä kertaa päättää encorettoman keikan. Aika harvalukuinen yleisö ei oikein tahtonut innostua mukaan, vaikka ablodit olivatkin ihan komeat. Omatkin jalat alkoivat liikkua vasta loppukeikasta. Tulikin mieleen, että millaistahan bilemeininkiä tämä bändi saisi aikaan vaikkapa jossain Jee jeen kokoisessa hiukan pienemmässä paikassa, jossa yleisö on lähellä? Joka tapauksessa, jälleen oikein hyvä esitys Mooseksilta.
Hiukan erityyppistä rockia soittava Zacharius Carls Group oli Klubilla toisella levynjulkkarikeikallaan. Nelikon kakkosalbumi Image Of Love jatkaa tuttua Crazy Horse -henkistä rockvaelteluaan komeasti, mutta osaa myös irrottautua kaavastaan. Keikka alkoi uutukaisen avauskaksikolla If We Had Some Time ja Cocaine Jesus, jotka ovat toki komeita biisejä, mutta se paras Zacharias antoi vielä odottaa itseään. Ossian Marttalan komeasti vetämä show pääsikin kunnolla vauhtiin vasta kakkoslevyn heleällä ja kuulaalla Winter Freezellä, jossa valot suunnattiin alhaalta hämyisinä ja bändi antoi itselleen riittävän riisutun tilan, jotta kuulas saarnaus alkoi toden teolla iskeä tajuntaan. Hienon tulkinnan jälkeen soitetun voimapopahtavan, iloisen Radioactive -rallattelun luoma kontrasti edelliseen olikin itselleni keikan ehdoton huippu ja kulminaatiopiste. Siitä eteenpäin bändin oli helppo takoa hienoja ja tunnelmallisia rock-nauloja arkkuun. Encoren Truth Is In The Radio olikin jo sen verran taakia settiä, että... Vielä kun Ossian luopui kitarastaan ja pääsi todella näyttämään tilan haltuunottamisen mallia, oli Klubin avara tila vallattu. Karismaa piisaa ja leijaileva rock-vaeltelu puree. Jälleen kaksi aivan erinomaista esitystä.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
