The Crash

Harvempi iloista kitarapoppia soittava yhtye pystyy Tampereellakaan vetämään saleja täyteen. Onneksi näin pystyy tekemään edes oman sarjansa kotimainen johtotähti The Crash. Vähän ennen puoltayötä aloittanut nelikko julkaisi taannoin kokoelmansa Selected Songs, joka oli myös illan teemana. Eli odotettavissa oli hittiä hitin perään.

Olen sitä koulukuntaa, jonka tiivein mielenkiinto turkulaisbändiin kohdistuu alkupään tuotantoon. Uudempi, glamourimpi poppi ei ole oikein koskaan lämmittänyt paitsi niissä hienoissa videoissa. Ja onhan joku Still Alive kieltämättä kyllä hieno biisi, vaikka käyttääkin vahvasti Jumpin hyvyyttä hyödykseen. Silti, Comfort Deluxe on minulle se omin The Crash-albumi. Niinpä olikin oikein mukavaa kuulla Sugared, Coming Home sekä keikan omaksi kohokohdakseni noussut upea World Of My Own. Toki Star, Lauren Caught My Eye ja nopeimmista raidoista ehdoton ykkönen New York kolisivat myös hyvin. Kun taas uudet biisit ja Melodraman anti...

Teemu Brunilan laulu on jotain ihan omaa luokkaansa, mutta jotenkin miehen esiintyminen jättää kylmäksi. Kuten toverini keikan jälkeen osuvasti totesi, luulisi että kaveri joka kirjoittaa näinkin naivistista lyriikkaa, osaisi olla lavalla enemmän hymy naamalla ja herkällä mielellä. Basisti Samuli Haataja ja rumpali Erkki Kaila jäävät hiukan väkisinkin taustalle, vaikka Samulin välispiikki olikin ihan hauska. Senkin olisi kyllä voinut vetää rennommin. Koskettimet ovatkin yksi bändin livesoiton avaimista, sen verran iso rooli sormioilla on yhtyeen biisirakenteissa.

Toimivasta soitosta ja best of-tyyppisestä setistä huolimatta touhu vaikutti yllättävän väkinäiseltä. Lähimmäksi yleisöä yhtye tuntui pääsevän, kun Brunila nappasi eturivistä neidon pitelemään heikosti paikallaan pysynyttä kitarapiuhaansa toisena encorena vedetyn The Smiths-klassikon There Is A Light That Never Goes Out aikana. Hieno biisi, muttei mitään verrattuna alkuperäisen kuulauteen.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo