10.11.2005
Ronskin rock-henkistä metallia ilman turhia kikkoja takova Rebelhead julkaisi taannoin debyyttialbuminsa Fightback. Omaa musiikkiaan tylysti ”junttimetalliksi” kutsuva ryhmä pistää itsensä peliin niin hirvittävällä voimalla, että herrain taustoja sekä motiiveja täytyi hieman tarkistaa. Niinpä Valokeila kohdennetaankin nyt tähän nelimiehiseen rock-koneeseen.
Debyyttilevy purkissa - mitkä ovat fiilikset?
On kyllä mahtavat fiilikset. Hieman jännittää että tuleeko lunta tupaan levyarvosteluissa sun muissa jutuissa. No eipä tätä touhua niille tehä, mutta kyllä se silti jännittää.
Tuliko rieskasta juuri sellainen kuin pitikin, vai jäikö jokin kenties kaivelemaan studioreissusta tyyliin "tuon olisi kyllä voinut vetää kyllä paremminkin"?
Levystä tuli lähes täysin sellainen kuin haluuttiinkin. Siitä on jäänyt erityisen hyvät fiilikset että uskallettiin jättää sinne sellasta soittamisen tuntua ja rosoisuutta. Soundimaailmakin toimii ja tukee levyn fiilistä hienosti, vaikka se ei ookkaan mitään hienointa hifistelyä.
Rebelhead sai omien sanojenne mukaan alkunsa siitä, kun paskan musiikin soittaminen kyllästytti. Mitä tuo "paska musiikki" noin tarkemmin ottaen oli? Nimiä ei ole pakko paljastaa...
Ehkä kyse oli loppujen lopuksi enemmänkin siitä että oltiin edellisissä bändeissä vähän niinkuin "työmiehinä". Joku muu teki linjaukset tyylin suhteen ja sitä ei sitten vaan ollu ihan tyytyväinen kun ei saanu tehä sellasta juttua minkä ois voinu tosissaan allekirjoittaa. Nyt on hyvät fiilikset kun ei tarvii enää kunnella muiden mielipiteitä. Saa tehä ihan mitä ikinä haluaa!
Nimitätte musiikkianne ronskisti "junttimetalliksi", mutta mikä on junttimetallin resepti?
Huumorilla eteenpäin ja lisää paskaa housuun… ei turhaa hienostelua vaan yksinkertaista ja rehellistä mähinää.
Fightbackin kymmenestä biisistä vain kaksi kestää yli kolme minuuttia, eli vauhti on melkoinen. Onko mahdollista että Rebelhead tekisi joskus yli neliminuuttisen biisin?
Ei ole! Ei vaan, kai kaikki on mahdollista jos oikeen puristaa, mut silti EI.
Entä miten käy biisien livenä? Vedetäänkö ne kenties vielä levyversioitakin nopeammin ja suoremmin?
Kyllähän ne joo tulee keikalla hieman reippaammin rykästyä. Ja suoremminhan noita on hankala vetää, mutta kyllä me ainakin yritetään.
Minkälainen meininki Rebelheadin keikoilla yleensä on?
Sen verran vähän ollaan ehitty heittää keikkaa, että hieman hankala sanoo mitään kaiken kattavaa, mutta ainakin hikisiä miehiä ja punaisia poskia! Yrityksen puutteesta meitä ei luullakseni voi syyttää!
Kuvitellaanpa sellainen tilanne, että olette keikalla ja kaikki omat biisit on jo soitettu. Hurmioitunut väki huutaa kuitenkin yhä vain lisää ja jotain on keksittävä äkkiä. Mikä biisi lähtee siis seuraavaksi soimaan, vai suoritatteko hallitun paon lauteilta?
Ei kumpikaan edellämainituista vaan Aki lausuu runoja ja suorittaa vetävän "disco-tanssi" esityksen.
Mikä on oudoin tapaus joka liittyy yhtyeeseen?
Kai se on tuo meidän "apumies" TAPPI!
Entä mikä on hienoin kokemus mitä bändi on tähän mennessä teille tarjonnut?
Loppuunmyyty keikka lutakossa 30.10.2005 kahden loistavan bändin lämppärinä. Siellä sitä sai kukkoilla lavalla ja leikkiä että ihmiset ois tullu kattoon meitä.
Sanoisin että Fightback levyn kaksi kovinta kappaletta (Dreams, Corrupted Chaos) soivat heti alussa. Mitä mieltä olette itse?
No joo.. Niistä jengi on ainakin kovasti tykkäilly. Mutta omasta mielestä ainakin levyn paras kipale löytyy sen jälkimmäiseltä puoliskolta...
Jos Rebelheadin sanoma puristetaan yhteen lauseeseen se on...?
Huumorilla eteenpäin ja lisää paskaa housuun!
Miltä bändin tulevaisuus näyttää juuri nyt?
Näyttää kyllä hyvältä tällä hetkellä, haaveena olis tietty suomalainen julkasija toiselle levylle jota tässä ollaan alettu pikku hiljaa suunnittelemaan.
Ja lopuksi on sana vielä vapaa...
Tulkaahan keikoille jos satutte kulmille kun sellasia on, nii joo ja levy on kaupoissa 9.11 lähtien pieni mainos tähän loppuun.
Teksti: Mika Roth, kuvat: Rebelhead
