Murgeli, Candy Cane

Tamperelaisen Candy Cane n aloittaessa soiton paikalle oli raahautunut reilu parisenkymmentä sielua. Eipä sillä, että bändi olisi soitollaan juuri enempää yleisöä ansainnutkaan, siksi puuduttavaa show oli. Suuri osa vastaavasta punkrockvaikutteisesta metelistä jää niihin ikimuistoisiin nuorisotilasoitantoihin, onneksi. Eikä meininkiin tuonut ainakaan mitään plussaa laulajakitaristin örinä kertosäkeissä. Vauhtia ja meininkiä kyllä oli kiitettävästi, mutta olin oikeastaan kiitollinen, kun dj astui jälleen ruoriin.

Liekö Mansen pojat, paikka vai mikä lie luonnonmullistus syynä, mutta kun Murgeli, tuo Hämeen hauskimmin nimetty poppoo, kapusi lauteille, ei populaa ollut kuin korkeintaan viitisenkymmentä jos sitäkään. Kyllä luulisi Murgelinkin keikkatahdilla löytyvän useampia vannoutuneita faneja. Poitsut eivät kuitenkaan antaneet kuulijapulan häiritä menoa, vaan tarjoilivat läsnäolijoille hienon shown. Biisejäkin on vuosien varrella syntynyt melkoisesti ja tasoakin löytyy. Turvallista matkaa, Heikko ja tuore 11. käsky potkivat hyvin ja Radioheadin Creepin versioiminen tuli sydämestä.

Todelliseen vauhtiin Murgeli pääsi, kun lavalle hyppäsi Retkibanaanin Olli toiseen kitaraan ja laulajakitaristikaima pääsi toden teolla huolehtimaan showsta ja laulusta. Viimeiset biisit, rauhallinen Evil Woman ja Kentin Om du var här vedettiin jo sellaisella fiiliksellä, että... Vaikka yleisö tekeekin keikan, niin kyllä Murgeli teki vähintään oman osansa.

Teksti ja kuva: Ilkka Valpasvuo