17.09.2005
Petroskoi/Venäjä
Toisen festivaalipäivän ohjelmaan kuului Monikulttuurinen elokuvafestivaali, joka keräsi mukavasti porukkaa Mediakeskukseen koko iltapäiväksi. Illan tapahtumat alkoivat kuuden aikaan Machina –kulttuuritalolla, joka oli hieman SKK:ta pienempi ja tiiviimpi, mutta kahdella lavalla toimiva kokonaisuus. Paikallista järjestyksenvalvontaa ei kuitenkaan aina voinut ymmärtää, kun lavaa vaihtaessa oli edessä uusi kassin tarkastus ja uusi jonotus. Paikalliset tuntuivat jaksavan jonottamisen, mutta suomalaisille ainainen tarkastaminen oli hieman liikaa...
Ruotsalainen kansanmusiikkiyhtye Skrömta sai väen liikkeelle jo hyvissä ajoin. Machina pursuili porukkaa, joka koitti päästä jonotuksesta kohtuullisessa ajassa keikkaa katsomaan. Skrömta vetikin varsin vauhdikkaan setin ja sai jengin fiilikseen heti alkuillasta. Monipuolisella otteella folkkia esittänyt yhtye oli ehdottomasti näkemisen väärti. Kansanmusiikki ei terminä kuvaa kovin hyvin esitystä, koska mukana oli runsaasti paloja balladeista rockiin ja jopa punkahtavaan menoon.
Varsinainen tungos aiheutui illan seuraavassa vaiheessa, kun tanssilavan korkkasi togolainen muusikko Alfa Kaza. Armeija-asuihin sonnustautuneet virkaintoiset järjestyksenvalvojat eivät olleet varautuneet lähes tuhannen ihmisen liikkumiseen lavalta toiselle, joten ruuhkaa syntyi. Lopulta Alfa Kaza pääsi vauhtiin afro-reggaellaan ja sai jengin bailaamaan. Tungoksessa ei juuri päässyt keikasta nauttimaan, mutta hyvä meno tuntui olleen. DJ Habacuc el Latino vastasi tanssilavan loppuillan musiikista. Bailut olivat letkeänpuoleiset reggaen ja lattarin sytyttäessä väen.
Päälavalla iltaa jatkoi Norske Dansere. Jo avajaistapahtumassa ihastuttanut Norjan vuonojen perinteinen Halling-kansantanssi valloitti yleisön tälläkin kertaa. Notkeutta ja voimaa vaativassa tanssissa yhdistyi kujeilu ja kisailu hauskalla tavalla. Viisihenkinen norjalaisryhmä sai arvoisansa vastaanoton ja osoitti, perjantain SoulSportsin ohella, että tanssiesitykset sopivat poikkitaiteellisen festivaalin ohjelmaan varsin hyvin.
Tanssijoiden jälkeen ei tarvinnut odottaa pitkään, kun Arto Rinne & Coon Pets pääsi vauhtiin. Kantria ja folkkia rockiin yhdistänyt bändi nosti jengin samantien tanssimaan ja hyppimään. Useista petroskoilaisista bändeistä, kuten Santtu Karhu & Talvisovat, tutut muusikot ovat kaupungissa suosittuja kokoonpanolla kuin kokoonpanolla. Osaksi suomenkielisiä osaksi venäjänkielisiä biisejä laulanut Rinne veti vauhdikasta showta. Joku taisi mainita, että musiikista löytyy hieman itse Tuomari Nurmion tyyliä. Keikan loppuun saatiin vielä tunnelman nostatusta Carelian Faces –biisillä ja jengi oli fiiliksissä.
Ilta jatkui varsin eri tyyppisella musiikilla, kun petroskoilainen Kadegu otti areenan haltuunsa. Kokoonpano taikoi rauhallisia, hieman unettaviakin ambientteja soundeja koskettimista ja koneistaan. Ilman vokaaleja soitetulla elektrolle löytyi ystäviä yleisössä, vaikka vauhdikkainta bailausta ei bändin aikana nähtykään. Taidokasta ja tunnelmallista musiikkia, mutta ehkä Kadegun paikka olisi ollut klubilla tai pienemmällä lavalla Machinan suuren päälavan sijaan. Joka tapauksessa erittäin positiivinen keikka ja mielenkiintoinen bändi, jonka suhteen kannattaa pitää korvat auki jatkossakin.
Karjalalaisen ja venäläisen musiikin monipuolisuus ja vaihtoehtoisuus korostui entisestään, kun Revolver otti paikan illan pääesiintyjänä. Monelta suunnalta kehuja saanut bändi valloitti täysin. Revolverin musiikki on hieman brittiläisvaikutteista indierockia venäjäksi laulettuna, päälle 22-Pistepirkkomaista himmailua ja rocktyylin starailua. Yhtyettä ei suotta olla kehuttu loistavaksi ja persoonalliseksi bändiksi, johon voi helposti ihastua, vaikka sanoituksista ei mitään ymmärtäisikään. Tässä oli ehdottomasti oman festarini kohokohta, ottaen huomioon, että suomalaiset bändit oli nähty aiemmin jo moneen kertaan.
Festareiden viimeiset tunnit vietettiin jälleen Kivaz-klubilla. Tällä kertaa meno oli reggaen sävyttämää, kun Papa Zai & Sons of I tanssitti kansaa. Useasta Suomen reggaekentän tunnetuimmasta esiintyjästä koottu bändi takoi nostetta reilun keikan verran, jonka jälkeen DJ jatkoi letkeissä tunnelmissa aamuun asti. Monet eivät menneet nukkumaan ollenkaan vaan hyppäsivät bussiin suoraan baarista. Näin voi tehdä festarireissulla Venäjällä, jossa baarit ovat auki 24h ja kotiin pääsee kuitenkin jossain vaiheessa. Kotimatka olikin sitten mitä vauhdikkain kadonneiden passien, ruuhkaisten teiden aiheuttamien viivästysten, taidenäyttelyn leimojen sun muiden sattumien sävyttämänä.
Carelian Faces -festivaali onnistui jälleen hienosti. Molempina päivinä yli tuhat paikallista liittyi Suomesta tulleiden useiden maiden edustajien seuraan tanssimaan, nauttimaan musiikista ja ottamaan osaa monikulttuuriseen ilonpitoon. Festarireissu oli monelle suomalaisella ensimmäinen kosketus Venäjään. Toisille se jää ehkä viimeiseksi, monille ei varmasti. Kolmatta kertaa järjestetty tapahtuma vankisti asemaansa kaupungin ja koko Karjalan alueen kulttuuri- ja musiikkitapahtumien joukossa yhtenä monipuolisimpana ja tasokkaimpana tapahtumana. Tunnelma oli täysin ainutlaatuinen mihin tahansa verrattuna!
Teksti: Nelli Korpi
