16.09.2005
Petroskoi/Venäjä
Kolmatta kertaa järjestetty Carelian Faces -festivaalimatka Petroskoihin, Venäjälle, keräsi neljä bussillista suomalaisia mukaansa torstaiaamusta alkaen. Esiintyjät, järjestäjät ja festarireissaajat matkustivat pitkän matkan samoissa busseissa, joten festaritunnelmaa löytyi heti Suomen puolella. Suomesta saapuneiden joukkoon liittyi kumpanakin päivänä yli tuhat paikallista festivaalikävijää. Meno oli vertaansa vailla, musiikki tasokasta ja tapahtumat ainutlaatuisia. Venäjällä kun oltiin, oli jengi niin uskomattomalla voimalla fiiliksessä, ettei sitä voi juuri muualla kokea!
Festivaali avattiin perjantaina iltapäivällä graffittiaidan julkistuksella ja avajaistapahtumalla kaupungin keskustassa. Varsinaiset geimit pääsivät vauhtiin SKK -musiikkihallissa kuuden aikaan illalla. Väkeä oli jo runsaasti tukemassa paikallista ska-punkkia soittavaa Assenizatorsia. Pogoilu otti heti vallan, kun bändi asteli lavalle. Osin jopa hc-punkkiin osin rentoon ska:han kallistuneet biisit osoittivat Assenizatorsin paikan illan avaajana. Petroskoin sinfoniaorkesterissa soittava torvisektio oli mitä mainioin. Joillekin illan avaaja taisi olla jopa hieman liian rankkaa, mutta useimmat paikalliset tiesivät mitä tuleman pitää.
Samantien avausbändin jälkeen yleisön keskelle raivattiin tilaa ja oululaisen SoulsSportsin capoeiraa ja improviosaatiotanssia yhdistävä esitys Roda De Liberdade sai paikan. Tiiviissä ja innostuneessa tunnelmassa tanssiesitys sai yleisön hurmioon ja monet innostumaan afrobrasilialaisesta tanssista ja soittimista.
Puolen tunnin tanssiesityksen jälkeen lavan valtasi Joensuun Rockbridge -bändi Voltas. Petroskoissa aiemminkin esiintynyt yhtye valloitti yleisön amerikkalaisvaikutteisella popahtavalla rockillaan ja flirttailevalla otteellaan. Tällä kertaa itse en juuri jaksanut kitaravoittoisesta musiikista innostua, mutta paikallinen nuoriso tuntui olevan myyty.
Turun oma Boomhauer on osoittanut taitonsa jo lukemattomia kertoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kolmikon iloittelusta jaksoi tälläkin kertaa olla fiiliksissa. Väliin biisejä paikutettiin sellaisella tulituksella, ettei perään ehtinyt ablodeja heittää. Laulaja Krappalan tunnetut välispiikit taisivat olla hieman ruosteessa ilmassa leijuneen kielimuurin takia, mutta eipä se bailaavaa jengiä haitannut. Kotiviinigeimeihin kutsuttiin kuitenkin mukaan niin Petroskoin porukka, kuin bändin tulkkina häärinyt Andreikin. Jälleen kerran rentoa ja hyväntuulista menoa Boomhauerilta. Tätä bändiä voi kyllä suositella ihan mihin ja milloin vaan!
Energinen tykitys jatkui entisestään, kun Paleface otti lavan haltuunsa. Kovasti odotettu räppäri sai jengin pomppimaan hikisesti samantien. Pienoisista teknisistä ongelmista huolimatta Paleface vakuutti vanhat Suomesta saapuneet fanit sekä paikallisen hiphop-jengin. Keikan loppuvaiheessa lavalle saapui Alfa Kazan bändissä mukana ollut djembe-rummuttaja Ismaila Sané ja reggae-räppäri Puppa J, Papa Zain porukasta. Vauhdikas setti ja lavailoittelu innostivat jengin jopa encore-huutoihin, mikä ei Venäjällä aina ole itsestään selvää. Palefacella taitaa olla jatkossakin asiaa Venäjän suuntaan, sen verran innostunutta fanittajaa oli mukana.
Petroskoin oma suuruus Myllärit nousi lavalle illan viimeisenä yhdentoista maissa. Ilosaarirockissa ihastuttanut kansanmusiikin, rockin ja monen muun tyylin fuusio keräsi jälleen sadoittain faneja lavan eteen. Hyvin bändi veti tälläkin kertaa, mutta raskas päivä oli ottaa veronsa, eikä millään meinannut jaksaa seurata keikkaa loppuun asti.
Perjantai-iltaa jatkettiin keskustan Kivaz-klubilla festareiden virallisilla jatkoilla. Helsinkiläinen Echosystem ihastutti letkeällä brasilialaisella samballa, jazzilla ja funkillaa. Laulaja Vilja Larjoston ääni valloitti yleisön, samoin tekivät Linda Fredrikssonin trumpetti-soolot. Jengi intoutui keinuttamaan lantioitaan seitsenhenkisen bändin tahdissa, vaikka suurimmat bailut taisivatkin lähteä liikkeelle vasta keikan jälkeen, kun DJ Habacuc el Latino laittoi levynsä pyörimään.
Jatka tästä lauantaihin.
Teksti: Nelli Korpi, kuvat: Kristian Schmidt, Irene Poutanen ja Laura Jalasjoki
