24.08.2005
Kemiläinen yhdeksänvuotias rock-viisikko How Much More soittaa 70-luvun suuntaan kurkottavaa juurevaa ja ilmavaa rokkia, jossa koskettimet tukevat meneviä kitaroita ja Mikko Koivulehdon karheaa laulutulkintaa. Yhdeksässä vuodessa homma ehti muuttua moneen suuntaan, monien muiden muassa myös How Much More aloitti covereilla. Lähtökohtana kaveriporukalla oli hauskanpitoa ja rokin soittoa. Klassiseen kysymykseen, kuinka kaikki itse asiassa alkoi, vastasivat yhtyeen edustajat Mikko, kosketinsoittaja Tuomo Pfaler sekä kitaristi Sami Tuomivaara näin:
- Kaikki itse asiassa alkoi armon vuonna -96, kun tarkoitus oli nimenomaan pitää hauskaa jätkien kanssa ja alkaa vetään covereina Deep Purplea. Vuoteen -99 vedettiinkin pääsääntöisesti coverpohjalta soittaen 60-70- luvun
hittibiisejä. Settiimme ei kylläkään tuona aikana ilmaantunut ainuttakaan Deep Purplen biisiä. 1999 syksyllä kokoonpano vakiintui pysyväksi ja omaa tuotantoa alkoi syntyä heti, kun oikea kokoonpano löytyi. Niin ja kyllä me osataan pitää hauskaa vieläkin... Välillä liiankin hauskaa...
Tuoreeseen debyyttipitkäsoittoon on panostettu soundillisesti. Millainen työryhmä lättyä väänsi ja millaisissa tunnelmissa? Kiristikö aikataulu vai oliko bändillä rento luomisen draivi?
- Aikatauluthan kusi tietenki kuten asiaan kuuluu, mutta ei annettu sen missään vaiheessa vaikuttaa asiaan. Meillä oli
periaatteellinen julkaisupäivämäärä asetettu (2.6.2005). Siihen mennessä piti levy saada valmiiksi ja se myös saatiin. Bändillä oli luovuus hallussaan heti demovaiheilta asti. Levy äänitettiin Tornion Musiikkitalolla ja miksattiin Helsingissä HIP- Studiolla ja Minor Music Studiolla. Masterointi tapahtui Ruotsissa Cutting Roomissa.
Ensimmäinen demo julkaistiin vuonna 1998. Millaisia tunteita äänitteen kuunteleminen nykyään herättää?
- Ainakin helvetin hienoja muistoja jos ei muuta. Bändin ensimmäinen studiosessio, joten toki oli jännikakka housussa jo kaikilla valmiina. Mutta herkkää se oli... Kaikki niin nuoria ja viattomia, valmiina uskaliaisiin kokeiluihin.
Ja onhan siellä legendaarinen biisi mikä kertoo sinisestä sateenvarjosta. Ja ne soundit hmmmmm...
Olette osallistuneet myös bändikisoihin. Millaisia kokemuksia nuo ovat olleet?
- Noh, niin... Aikas ankeita muistoja hyvästä menestyksestä huolimatta. Rock SM 2002 Helsingin Nosturissa on asia erikseen. Se oli kaikin puolin hyvin järkätty tilaisuus ja kaikki loistavia bändejä omalla sarallaan.
(How Much More valittiin netti- ja tekstiviestiäänestyksellä yleisön suosikiksi äänillä 1542. Toiseksi tullut bändi sai ääniä 732. Kitaristi Sami Tuomivaara valittiin kisojen ylivoimaisesti parhaaksi kitaristiksi).
- Noi bändiskabat on periaatteessa ihan mukavia tapahtumia noin yleisölle varmastikkin mut mielummin sitä soittas omaa keikkaa ja kunnon setin... Mutta loistavia näytönpaikkojahan noi on aloitteleville bändeille. Ei vaan ymmärrä miksi kaikki tai lähestulkoon kaikki bändikonsertit nykyään pitää verhoilla bändikilpailuiksi?
Entäpä chatti, jossa olette myös naamaanne näyttäneet. Mikä oli epätodellisin teille heitetty kysymys tai kommentti?
- Vai että tatti. Paras heitto oli, että eikö lintulaudat olekin perseestä? ja Mikon vastaus oikeista lintulaudoista oli yön ehdottomia kohokohtia.
Levyarviossa vertasin teitä The Black Crowesiin ja The Grammersiin. Onko kuuloluuni kohdallaan?
- No toivottavasti... Mielestämme varsin mukavia vertailukohteita ovat molemmat ja The Grammersin poijjaat tunnetaan varsin hyvin. Tarkoitus on ollutkin, että kasaisimme tässä joskus yhteisrundin. Se on sellainen ikuisuusprojekti mitä ei koskaan haudata. Mutta kuitenkin, The Grammers vetää niin omaa tyyliä meihin verrattuna, että ehkä se vertaus löytynee tuolta 70- luvun rockista mitä molemmat bändit kunnioittaa. Terveiset Grammersille!!!
Tosin onhan niitä vaikutteita otettu Poppaloorasta Beethoveniin mutta kyllähän tuo tuommosta rokin renkutusta on.
Samin kitarointi on kiitettävän monipuolista ja rullaavaa, samoin Tuomon koskettimet miellyttävät korvaa. Kuinka paljon bändin soundia luodessa annetaan tilaa eri osasille vai vetääkö esimerkiksi kitara johtoroolia?
- Roolit vaihtelee voimakkaasti biisistä riippuen. Materiaalin syvyys saadaan aikaan juuri sillä, että biisikohtaisesti
rakennetaan näkyvämpi rooli toiselle soittimelle.
Mitkä olisivat How Much Moren musiikin avainsanat esiteltäessä bändiä asiaan vihkiytymättömille?
- Avainsanoina voidaan käyttää mm: Ihana, seksikäs, viehkeä ja ori. Tai nämä sanat ovat jees, oikeesti ja hanuri.
Tulkaa keikalle katsomaan mistä se rokkikukko oikeesti kusee...
Levy julkaistiin kemiläisen MFU Recordsin kanssa yhteistyössä. Millainen lafka on kyseessä?
- MFU Records on viiden nimeltämainitsemattoman How Much Moren jäsenen perustama levy-yhtiö/ohjelmatoimisto, jonka tarkoituksena on tuoda kuulijoille sitä OIKEAA musaa genreen katsomatta. Tarkoituksenamme on auttaa bändejä mahdollisuuksien mukaan eteenpäin valitsemallaan tiellään...
Mitä tulevaisuudessa näkyy?
- Many many many wonderful things! Mutta jos näin How Much Moren lähitulevaisuuteen katsastamme, niin uusia biisejä parhaillaan teemme täyttä häkää, josta seuraa uusi ja seksikäs rocklevy. Bändi täyttää 10-vuotta ensi vuoden marraskuussa, joten on ollut suunnitteilla järjestää kotipaikkakuntaamme Kemiin 10-vuotiskonsertti kaupunginteatterin päälavalle, mikäli kaikki vain loksahtavat kohilleen. Niin ja jouluksi Wonderful Christmas songs by HMM!
Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat www.howmuchmore.com
