Prohibitory (Mex), Scorched Earth Tactics, Malicious Death

Kesäfestareiden ajaksi tauonnut “normaaleilla keikoilla” käyminen sai reilun alkupotkun, kun Helsingin Hevimestan torstai-illan kattaus tarjosi kolmen yhtyeen raskasmetalliannoksen. Syyskautta ennustelevasti illan nimeksi oltiin laitettu Elohevijuhlat, ja näiden juhlien kaukaisin artistivieras tuli aina Meksikosta saakka.

Mutta ennen kuin meksikolaiset bandiitit pääsivät valtaamaan lauteita oli tarjolla kaksi kotimaista ryhmää. Näistä ensimmäisenä soittovuoron sai helsinkiläinen pari omakustannetta julkaissut Malicious Death. Bändi ei ollut entuudestaan tuttu, mutta esittelyt oli suoritettu nopeasti kun nelikko paiskasi tiskiin perinteistä thrashia akselilla Destrucion – Kreator – Sepultura.

Yhdellä kitaralla etenevä ryhmä sai täytettyä lavan edustan, mutta tilannetta vaivasi silti jonkinlainen virkamiesmäinen pidättyvyys. Bändi soitteli, yleisö kuunteli ja eturivin muutamaa tukanheiluttajaa lukuunottamatta kaikki käyttäytyivät kovin korrektisti. Kontrasti musiikin raivon ja tehon, sekä yleisen hengen välillä loi lähes surrealisitisen tunnelman, jota nähtävästi kukaan ei tohtinut rikkoa. Yhtye luukutti ahtaaseen tilaan nähden rahdun liian lujaa, mikä heijastui hieman tunkkaisina ja tukkoisina soundeina.

Malicious Death ei tainnut olla tällä kertaa ihan parhaassa live-vedossaan, mutta jos pelkästään musiikkia arvioidaan bändin retrohenkinen thrash kuulosti paikoin oikein mehukkaalle. Vajaan kolmen vartin mittainen setti tuntui tukevoituvan loppua kohden (tai sitten bändi vain terävöitti otettaan) ja keikka päättyikin kohoavissa tunnelmissa.

Illan toisena orkesterina esiintyi tamperelainen Scorched Earth Tactics, joka aloitti samalla neljän keikan mittaisen minikiertueen meksikolaisyhtyeen kanssa. Tamperelaiskoplan oma rumpali Antti Viidanoja puuttui syystä tai toisesta kokoonpanosta, mutta tilalle hälytetty tuuraaja Timo Juntunen näytti hoitavan kannuttamisen ilman pienintäkään ongelmaa. Hyvä saavutus kun ottaa huomioon että SET ei soita mitään turhan yksinkertaista metallia. Bändin musiikkityylihän liikkuu jossain deathcoren ja math-metallin kartoittamattomassa välimaastossa, mikä on yleensä huomattavasti tutumpaa tannerta Pohjois-Amerikkalaisille kuin Eurooppalaisille bändeille.

Keväällä uuden ep:n julkaissut yhtye lähti tuttuun tyyliin riehumaan täyttä häkää lauteilla heti ensimmäisestä sekunnista lähtien. Harmillista kyllä yleisö ei intoutunut läheskään samanlaiseen menoon, vaan tyytyi lähinnä tarkkailemaan tamperelaisten remuamista etäämmältä. Ainoastaan pari uskalikkoa heilui bändin seurana, ja toisesta kitarasta sekä taustahuudoista vastannut Tero Rinne sai turhaan yllyttää väkeä biisien välissä kovempaan menoon. Päävokalisti Erkki Hätinen ei moista edes yrittänyt vaan keskittyi vain karjuntaan, minkä sitten hoitikin moitteetta.

Blastradius ep taidettiin soittaa kokonaisuudessaan lävitse, ja erityisesti ep:n avausbiisi Lambs sekä hyville koukuille perustuva Defiance räjähtivät ilmoille suorastaan tuhoisalla voimalla. Soundit olivat muuten mukavasti kohdillaan, mutta Rinteen taustalauluja ei välillä tahtonut kuulla lainkaan. Soolokitaristi Tom Gardiner tiputteli silloin tällöin mukavia lurituksia mäiskeen sekaan, ja viisikielistä bassoaan sormin soittanut Hannu Lakervi tuntui niinikään olevan hyvässä vireessä. Näin kasassa oli kaikin puolin onnistunut keikka, joka ei syystä tai toisesta saanut kuitenkaan ansaitsemaansa vastakaikua yleisöltä. Onneksi bändi ei antanut yleisen apatian missään vaiheessa häiritä toimintaansa, ja setti taottiin läpi kaikin puolin hyvällä työmoraalilla.

SETin lyötyä pillit pussiin koitti pidemmän puoleinen roudaustauko, jonka lopuksi Prohibitoryn kitaristi Argel Osio ja basisti Israel Muñoz Navarro kulkivat soittimineen yleisön eturivin kohdille ja testasivat itse miltä soitto siihen asti kuulostaisi. Nähtävästi herrain korvat ovat vielä tarkassa kunnossa, sillä keikan aikana äänenpaine oli juuri oikeanlainen. Kaikista soittimista sai selvää, eikä yksikään noussut liian dominoivaan asemaan.

Varsinainen keikka käynnistyi pitkällä aloitusnauhalla, jonka päätteeksi rankempaa ja rosoisempaa death metallia vääntävä meksikolaisnelikko käynnisti oman tuomiopäivänkoneensa. Prohibitory on vuosien saatossa julkaissut julkaissut ihan kaksi virallista pitkäsoittoa. Tämän lisäksi yhtye on heittänyt yli 700 keikkaa, ja esiintymiskokemusta on kertynyt mm. sellaisten suurempien nimien kuin Cradle Of Filth, Deicide, Morbid Angel ja Hypocrisy kanssa. Edellä maintuista bändeistä tyylillisesti lähimpänä Prohibitorya on eittämättä Morbid Angel, joka nousi mieleen paristakin meksikaanien biisistä. Nämä mielleyhtymät eivät kuitenkaan olleet missään vaiheessa liian voimakkaita, sillä yhtyeen soitossa oli mukana myös jotain vaikeasti määriteltävää mutta ehdottomasti omaansa, mikä lienee vahvan kulttuuriperimän ansiota.

Lämmenneessä Hevimestassa paidatta soittanut yhtye sai myös yleisönsä lämpenemään nopeasti, ja vokalisti David G. Brambilan johdolla tunnelma tiivistyi tiivistymistään. Lopulta hieman ennen setin puoltaväliä tapahtui väistämätön, ja lattian keskiosan valtasi olosuhteisiin nähden raivokas pitti. Tämä esimerkillinen toiminta kirvoitti soittajista vielä entistä enemmän tehoja, ja lopputuloksena olikin yksi vuoden kovimmista keikoista. Viimein soitettuaan päälle tunnin setin nelikko laittoi paketin kasaan oikeaoppisella finaalilla, eli viimeinen kipale venytettiin vähintäänkin kaksinkertaiseksi pitkällä loppurytistyksellä.

Tällaisen elohevi-saunonnan jälkeen olikin mukava lähteä kotia kohden, sillä live-musiikki on aina parhaimmillaan hieman pienemmissä paikoissa kunhan tunnelma nousee vain riittävän korkealle. Torstai-iltana Hevimestassa taidettiin rikkoa tunnelmapuolen korkeusennätys.

Teksti ja kuvat: Mika Roth