Lord Est, Sere & SP

Tampereen Yo-talo piti vuosittaisen remppa-sapatin totuttuun tapaan juhannuksen aikoihin. Entistä avaramman ja valoisamman henkiseksi saatu klubi kunnioitti uutta ilmettään ilmaisbileillä, joissa oli erittäin hyviä ajankohtaisia esiintyjiä ja ilmaista kaljaakin tarjottiin... taas meni hyvä ohrainen hukkaan. Mainion kakkoslevynsä juuri julkistaneen Lord Estin ja yhteistyötään entistä sulavampaan suuntaan kasvattaneiden Seren ja SP:n eli Silkinpehmeen osuvuutta lisäsi vielä ensi kertaa järjestetty Turnin Fest -hiphopfestivaali Härmälän leirintäalueella. Sieltä taisi olla aika paljon porukkaa myös Yo:lla...

Skillstersin rytmikkäiden levyilyiden tahdissa oli mukava nostaa tunnelmaa, vaikka herrat innostuivatkin loppuillasta muun muassa Nirvanan pariin... Ei sillä, ettei sekin putoaisi, mutta ainakin yllätti kovin. Jimi Hendrix ja Lenny Kravitz kävivät myös sanomassa sanansa hopahtavan setin sekaan. Hyvän lämmittelyn jälkeen Sere ja SP kapusivat lavalle ja deejiit poistuivat jättäen nauhan pyörimään. Kovasti uuden materiaalin parissa viihtynyt mikkikaksikko täydentää hyvin toisiaan ja lava täyttyikin mukavasti kahden ison äijän voimin. Chillattiin taas, mutta kuten sanottu, pääpaino oli selkeästi tulevassa. Eikä ollenkaan pöllömpää settiä ole luvassa. Vielä kun herrat ovat kotimaan kentillä pikkuhiljaa sitä aivan kovinta kastia. Tai Serehän sitä on ollut jo pitkään. Hyvin yleisön mukaan ottanut setti ei ollut pituudella pilattu, vaan pikemminkin tuntui että herrat hakevat lavatuntumaa tuleviin keitoksiin ja samalla tietysti markkinoivat sitä itseään. Sinkkuja heiteltiin halukkaille ja meininki oli kaikin puolin jees. Tosin näitäkin biisejä olisi joskus kiva kuulla hiukan orgaanisemmalla tavalla esitettynä.

Sitä vastoin Lord Estin, tuon tanssihallireggaen kuningasäijän, setti oli nimenomaan orgaaninen ja juureva. Maukkaan basson, rummun ja kitaran lisäksi lavalla loisti useammat kiipparit, jotka etenkin tuoreemman levyn haitarijenkka ja –tangotunnelmoinneissa nousevat kovaan kurssiin. Heristä nyrkkii sai kunnian aloittaa, ensin ihan instrumentaalina ja maestron sisäänkutsuna. Ehkä tätä olisi voinut säästellä setissä hiukan myöhempäänkin, kun se nyt vaan on niin mainio ralli että sitä varten olisi kiva ollut saada lämmitellä ensin jollain muulla. Hitaammista ralleista mainittujen lavatanssi –fiilistelyjen lisäksi levylläkin ihastelemani Fiiliksen mukaan oli illan parasta antia, mutta kyllä se keikan päättänyt Viskit ja rommit on jotain ylitsepääsemättömän letkeää ja tarttuvaa. Sitä sitten pääsi fiilistelemään useampikin freestylen osaaja bändin kanssa, kun Lordi itse poistui takavasuriin.

Toisen mikkimiehen käyttö laajemminkin onkin ainoa asia, josta parannusta voisi vielä hakea. Ihan kymppi keikka ei nimittäin ollut. Mainiosta biisimateriaalista, täydestä lattiasta ja loistavasta bändistä huolimatta keikka meinasi hiukan lässähtää loppua kohti. Levyllähän mikissä käy niin Chyde kuin Mariska... Ehkäpä seuraavalle keikalle voisi ottaa vielä enemmänkin jengiä mukaan... Omalla sarallaan silti näinkin loistavaa!

Ilkka Valpasvuo