10.06.2005
Dynamo, Päiväkoti/Turku
Oliko tunnelma ennen musiikkia vai musiikki ennen tunnelmaa? Tämän iänikuisen muna vai kana -kysymyksen voi hyvin esittää hieman eri muodossa Wojciechin ollessa kyseessä. Syntyivätkö biisit tunnelmasta vai tunnelma biiseistä? Siitä voi varmasti jokainen ottaa itse selvää, mutta Wojchiechin keikalla Dynamon Club Continentalissa oli ainakin tarjolla kunnon annos tunnelmallista musiikkia.
Useampikin turkulainen tuntui kaivanneen kaunista, rauhallista ja kuten sanottua tunnelmallista musiikkia luovaa Wojciechiä, koska Dynamon alakerta pursuili jo varhaisessa vaiheessa perjantai-iltana. Vaikka bändin ”sisaryhtyeet” Liekki ja Ultramariini eivät koskaan ole juuri iskeneet allekirjoittaneeseen, on Wojchiechin pienuudessa ja herkkyydessä jotain sytyttävää. Kolmisen varttia rauhallista kosketinsoitin-kitara-poppailua, hieman entistä enemmän jengin kanssa jutustelua ja valtaisien ablodien siivittämät encoret. Pääosin keikalla kuultiin biisejä yhtyeen Ystävät, toverit -levyltä sekä muutama uudempi kipale. Ei musiikilla maailmoja räjäytetä, mutta luodaan hienoja hetkiä yhdessä ja erikseen. Sanattomia sanoja. Kuuntele, et kuule. Tunne, tunnet.
Toisten häppärioluiden jälkeen oli aika jatkaa feikki dbtl-menoa ja siirtyä Päiväkotiin. Kerran kuussa pääosin juurevaa rockia tarjoileva Moottorikerho -klubi yllätti aikaisella keikka-aikataulullaan, kun ylläriesiintyjäksi pestattu The Heartburns oli ehtinyt heittää settinsä jo puoleen yöhön mennessä. Tämä ei kuitenkaan pahemmin haitannut, sen verran pitkä, harras ja vauhdikas keikka oli tarjolla illan pääesiintyjältä, Trouble Bound Gospelilta.
Down The Rabbit Hole -levyn julkaisuaan juhliva TBG tuntui olevan varsinaisella juhlatuulella. Vaikka bändin humalatila ei keikan tasoon juuri vaikuttanutkaan, oli juomisen ja juhlimisen korostaminen jossain määrin turhankin voimakasta. Loistavaa rytmikästä garagea tarjoileva kolmikko sai keikan kuluessa mukaansa myös kosketinsoittajan ja toisen kitaristin. Juhlat olivat käynnissä sen verran voimakkaasti myös yleisön joukossa, etteihän sitä muuta voinut kuin bailata mukana.
Trouble Bound Gosbelin musiikki on äärimmäisen kaukana Wojciechin puhtoisista mietteistä. Likaisen rähjäistä, syntisen vauhdikasta rockia, johon jallupullo sopi kuin nakutettu. Muutama rauhallisempaan bluesiin viittaava biisi esitettiin, mutta siihen rauhallisuus jäi, pääosin rokki soi ja raikui. Pidemmän linjan muusikot pitivät tunnelmaa yllä reilun setin verran ja saivat yleisöstä ja itsestään vielä encoretkin irti. Iltaa oli keikan jälkeen hyvä jatkaa Moottorikerhon levynpyörittäjien tahtiin. Lanne olisi mielellään keinunut loppuillastakin, sen verran loistavaa funkia oli tarjolla. Jostain syystä jengi ei oikein osaa tanssia Päiväkodissa ilman livemusiikkia, joten bailuhalut säästyivät seuraavaan iltaan.
Nelli Korpi
