22.05.2005
Telakka/Tampere
Kolmen laulaja-lauluntekijän minikiertue Gold Sounds Tour päättyi Mental Alaska -sunnuntaihin Tampereen Telakalla. Vaikka kaksi kolmesta esiintyjästä nautti kotietua, ei Telakka kumma kyllä ollut yhtään niin täynnä kuin olisin olettanut – liekö sitten ulkona vihmoneella sateella osasyynsä katoon. Oli sitä väkeä kuitenkin sen verran, että kaikki soittajat saivat ansaitut ablodit ja mukavan encoreen kutsuvan metelin.
Office Buildingin keulahahmo Janne Laurila sai kunnian aloittaa vähän vajaa yksitoista. Miehen kick ass –kantriklassikkolainoista ja omasta materiaalista koostunut setti oli pääasiassa tuttua korkealta ja kuulaasti –Jannea, mutta myös harvinaisempi matalampi laulutyyli puki herraa erittäin hyvin. Suurimmat ablodit tulivatkin bluesista lainakappaleesta, jossa Janne vaihteli äänialaa alun bassoilusta korkeampaan tarpeen mukaan. Jannen uudet omat biisit kuulostivat myös hyvälle, ja mielenkiinnolla jäänkin odottamaan, millaiseen kaapuun ne OB-muodossa puetaan. Pitkä kokemus yleisön vangitsemisesta näkyi ja toimi jälleen, biisivalinnoissa oli selvästi ollut mukavaa ilkikurisuutta.
Kun Janne rokkasi ja tunnelmoi seisaaltaan, vaihtoi Tapes istuvaan asentoon ja hissuttelevampaan tunnelmointiin. Miehen usvainen ja kantavan hauras laulutulkinta nostaa muutamissa kappaleissa (Small Room, In The Garden) edelleen minun mieleeni vahvasti Sister Flon Samaen, jonka faniksi artisti itsekin haastiksessaan tunnustautuu. Kantrimpi Jackson Field ja pienen hitin henkeä huokuva Barcelona nousivat miehen omista biiseistä esiin, Tigerbombs ja Metallica -versioinnit olivat oikeastaan vain herran mukavaa täytettä keitokseen. Tapesilta kuultiin myös monta ennalta kuulematonta veisua, jotka eivät paljon mainituista jälkeen jää. Eli ainakin minun mielestäni voidaan odotella Tapesin ensimmäistä oikeaa levyä, kunhan yhteistyökumppanit vain löytyvät. Valmista kamaahan tämä sympaattinen näppäily on.
Sen kummempia roudaustaukoja ei tällä kiertueella tarvittu, kunhan nyt mikki käännettiin yläasennosta linkkuun ja takaisin. Ruotsin poika Erik Vallin oli illan selkein trubaduuri: miehen hirtehisen vakavamieliset tarinat pistivät kuuntelemaan näppäilevän soiton toimiessa vain taustana. Tässä oli suurin ero muihin herroihin, joilla laulu ja stoorit olivat selkeämmin vain yksi osa musiikkia. Sympaattinen herra pisti – jos ymmärsin oikein – esittäen myös lainamateriaalia, koska kirosi, kun pistettiin soittamaan biisejä, joitten sanoja ei muista. Ei kai sitä nyt omia biisejään unohda? Joka tapauksessa, kyllä länsinaapurin Erkkikin oli ihan tutustumisen arvoinen, vaikka enää näin jälkeenpäin en kissallaakaan muista, mistä kaikesta niissä tarinoissa kerrottiin. Ainakin rattopoikuudesta ja HIV:stä... eli tosi hilpeää. Vakavia aiheita kevyellä käsittelyllä.
Tapes-Jukan mukaan kiertue oli mennyt hyvin, Savonlinnan kommuunikekkereiden ladon ylis -keikasta Jyväskylän Yläkaupungin Yön väenpaljouteen. Telakallakin oli sekä hauskaa että myös kaunista, pehmeää ja kaihoisaa. Lisääkin tällaisia useamman soolon kokonaisuuksia toivoisi.
Ilkka Valpasvuo
