Rainbow: Rising, 1976

Deep Purplen kitaristin Ritchie Blackmoren soolouransa alkutaipaleella alullepaneman Rainbow'n uran voi jakaa karkeasti ottaen kahteen jaksoon: aikaan Ronnie James Dion kanssa ja aikaan jälkeen tämän heavymetalin elävän legendan. Rainbow oli myös se yhtye jonka laulajana Dio nousi kuuluisuuteen. Rising oli yhtyeen toinen, vuonna 1976 julkaistu albumi ja bändin varhaisemmasta tuotannosta ehkä parhaiten ajan hammasta kestänyt. Kuusi biisiä käsittävä ja vaivaiset 34 minuuttia pitkä mestariteos osoittaa jälleen kerran todeksi sen kuluneen kliseen että kokonaisuus voi olla paljon enemmän kuin osiensa summa.

Levyn syntyolosuhteet olivat Rainbow'lle varsin tyypilliset sillä tavoilleen uskollisena Blackmore oli pari kuukautta ennen levynteon aloittamista antanut kenkää bändin muille jäsenille itseään ja Dioa lukuunottamatta, koska nämä eivät hänen mielestään täyttäneet niitä korkeita musiikillisia vaatimuksia joita hän yhtyeensä jäsenille asetti. Rainbow'n tapauksessa tämä ei kuitenkaan ollut mitenkään epätavallista, ja Blackmore itse olikin ainoa jäsen joka oli mukana yhtyeessä koko sen olemassaolon ajan. Rising-levyn äänittänyt kokoonpanokin jäi melko lyhytaikaiseksi, mutta siitä huolimatta sitä pidetään kuitenkin vielä tänäkin päivänä yhtyeen legendaarisimpana. Eikä suotta, sillä tällä levyllä palaset tuntuvat yksinkertaisesti loksahtavan kohdalleen niin vastustamattomalla tavalla ettei vastaavaa enää tämän yhtyeen levyillä kuultu. Dion ja Blackmoren lisäksi levyllä soittavat Jeff Beck Groupissa rumpuja aiemmin paukutellut Cozy Powell, ex-Harlot-basisti Jimmy Bain ja kosketinsoittajana countrya aiemmin soitellut Tony Carey. Vuoden 1978 Long Live Rock'n'Roll -levyyn mennessä sekä Bain että Carey olivat jo vaihtuneet uusiin soittajiin.

Tyyliltään levy ei varsinaisesti jatka edeltäjänsä, yhtyeen nimeä kantaneen levyn linjoilla vaan ottaa askeleen kohti tummempia ja mystisempiä sävyjä. Biisien taustat ovat nyt myös huomattavasti rikkaammat ja yleisilme on piirun verran raskaampi. Blackmoren intohimo klassiseen musiikkiin kuuluu selvästi levyllä ja Stargazerin jousiosuuksia soittaakin levyllä 42-henkinen sinfoniaorkesteri. Materiaaliltaan Rising on selkeän kaksijakoinen. LP-levyllä ykköspuolelle on kasattu neljä lyhyempää biisiä ja kakkospuolella sijaitsee levyn kunnianhimoisempi osa, eli yli 8-minuuttiset, yhtenäisen kokonaisuuden muodostavat järkäleet Stargazer ja Light In The Black.

Levy alkaa varovaisesti Careyn noin minuutin pituisella mystisellä Moog-soololla, jonka jälkeen avausbiisi Tarot Woman ottaa varsinaisesti jalat alleen. Blackmoren nerokkaan riffin, Powellin rauhattomasti laukkaavan kompin ja Dion huikean mahtipontisen kertosäkeen yhdistelmä enteilee jo osaltaan noin vuosikymmen myöhemmin alkanutta powermetallin esiinmarssia. Ihmissusista kertova Run with the Wolf on varsin Diomainen biisi, joskin melko pienimuotoinen sellainen. Säkeistöjen taustalla soiva vankka rumpu- ja bassokomppi joka pyrähtää lyhyeen riffikliimaksiin kertosäkeen kohdalla on varsin tuttu biisirakenne myös miehen myöhemmästä tuotannosta. Seuraava Starstruck onkin sitten taattua Blackmoren tuotantoa siinä mielessä että se kuulostaa hyvin paljon samalta kuin mitä mies aikoinaan Deep Purplessa soitti. Biisi perustuu Blackmoren mukaan tositapahtumiin sillä se kertoo miestä aikoinaan vainonneesta naisfanista joka vieläpä biisin mukaan toi huonoa onnea muassaan. Ykköspuolen viimeinen biisi Do You Close Your Eyes edustaa siirappisuudessaan ilmeisestikin sellaista linjaa jota kohti Blackmore halusi myöhemmin Rainbow'ta viedä, sillä se on kohtuullisen harmiton mutta yhdentekevä rakkauslaulu.

Kakkospuolen avaava, Blackmoren sellolla säveltämä Stargazer on monumentaalinen Led Zeppelin -henkinen tulkinta orjan osasta muinaisessa Egyptissä. Mystistä tunnelmaa korostaa runsas itämaisten skaalojen käyttö ja vahvan sinfoninen sovitus. Musiikillisesti biisi juuttuu ehkä pieneen stagnaatioon loppupuolella, ja siinä keskitytäänkin enemmän tarinan kertomiseen. Stargazerin aloittama tarina jatkuu suoraan seuraavassa biisissä Light In The Black, joka kertoilee vapautetun orjan vaiheista tämän etsiessä elämälleen tarkoitusta. Jos Dio varasti pääosan Stargazerilla, niin tällä biisillä mies antaa sitten tilaa muille. Blackmoren riffit ovat yksinkertaisuudessaan nerokkaita ja jälkipuoliskolla hän ja Carey järjestävät pitkähkön mutta varsin vaikuttavan sooloilutuokion.

Rising-levyä voitaneen pitää kiistattomasti Rainbow'n taiteellisena huippuhetkenä, vaikka yhtye nousikin varsinaisesti suuren yleisön tietoisuuteen vasta hieman myöhemmin tehtailtuaan kaksi tunnetuinta hittiään I Surrenderin ja Since You've been Gonen. Myöhemmät albumit kuitenkin seurasivat Blackmoren mielimää tendenssiä jossa tasapainoinen ja häpeilemättömän omaleimainen kokonaisuus antoi tilaa muutaman hitin ympärille kyhätyille, huolellisesti tuotteistetuille perusalbumeille. Blackmoren ajama linja johti osaltaan myös riitoihin yhtyeen dynaamisen johtokaksikon välillä ja lopulta siihen että Dio päätti hyvissä ajoin poistua Black Sabbathin kautta menestyksekkäälle soolouralle.

Toni Lyytikäinen

Kuvat: The Rainbow Fanclan Legacy