19.01.2002
Nosturi / Helsinki
Ruotsalainen The Hives on saavuttanut ällistyttävän suosion lyhyessä ajassa. Vielä vähän yli vuosi sitten bändi lämmitteli Hellacoptersia ja juuri kukaan ei tuntunut tietävän mistä oli kyse. Nyt sama orkesteri tekee neljän keikan Suomenkiertueen täpötäysille saleille. Tuntuu uskomattomalta, että nuorilla pojilla on lämmittelijänä genren tienraivaajat The Nomadsit. Joskus vain käy niin, että oppipoika kasvaa mestaria suuremmaksi.
Nomadsit suoriutuivat osuudestaan loistavasti. Setti koostui pääosin uuden levyn kappaleista vaikka vanhoja sotaratsujakin heitettiin yleisön mieliksi kehiin. Esitys tihkui tuoreutta ja voimaa. Käsittämätöntä, miten Ruotsin sedät voivat vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen olla näin timmissä kunnossa. Illan selkeästi odotetuin akti oli kuitenkin The Hives. Tapansa mukaan Pelle ja kumppanit olivat sonnustautuneet mustiin pukuihinsa. Tyylistä ei tingitty myöskään esiintymisen suhteen. Piisit vedettiin nopealla temmolla ja välillä laulu tuli niin kovaa ja nopeasti, että tuntui suorastaan ihmeeltä, että Pellen ääni kesti. Viimeistään Die, All Rightin kohdalla yleisö tiesi saaneensa rahoilleen vastinetta.
Tiukka keikkailu näkyy The Hivesin esiintymisessä äärettömänä itsevarmuutena. Iggyltä opitut mikinheittelyt ja Mick Jagger -tyyppiset naamanvääntelyt saattaisivat tuntua joittenkin bändien kohdalla korneilta, mutta Hivesit kohoavat tällaisen yläpuolelle. Kaverit uskovat itse tekemisiinsä niin kovin, että esitys menee läpi yleisölle täysillä. Rautainen lavakarisma on kovan harjoittelun tulosta. Veni Vidi Viciousin ilmestymisestä on kulunut jo pari vuotta. Ainakin allekirjoittaneen soittimessa kyseinen levy on pyörinyt todella tiiviisti. Materiaali on kerrassaan loistavaa, sekä livenä että levyllä. Uusi levy on kuulemma työstössä. Tuskin maltan odottaa.
Teksti: Teemu Jokelainen
