Candy Cane - Teemme toistemme nuoteista palapelin, ja kokoamme sen

Tamperelainen säröisesti junnaava indie-rock nelikko Candy Cane täyttää kuluvana vuonna jo kymmenen. Voidaankin sanoa, että yhtyeen uunituoretta debyyttipitkäsoittoa on valmisteltu pitkään ja hartaasti. Yhtyeen laulaja-kitaristi Marko Neuman, onko tuore Leave Me Out tiivistelmä kuluneista vuosista vai selkeästi oma vaiheensa bändin levytysuralla?

- Koen sen olevan oma vaiheensa. Vaihe, joka on vasta alkamassa. Tämä on tietynlainen varoitus tulevasta, helppo sellainen, vielä... Mutta, kuuntelija päättäköön. Ojennan sen teidän korviinne ja suihinne.

Erään naapurilehden haastattelussa lupasitte debyytistänne aika “eeppistä pläjäystä“. Ja sellainen yhtenäinen teoshan se kyllä onkin, vai mitä? Tosin se “kääpiöhevi“ taisi lopulta jäädä pois..?

- Kyllä. "Kääpiöhevi"??? Hmmm... Kyseinen termi taitaa olla kotoisin rumpalimme Hietalan sanavarastosta. Ja kyllä se valitettavasti jäi pois, ainakin tältä levyltä... Mutta tulevaisuudessa? Kyllähän tuo toimisi! Ajattele vaikka Slipknottia "kääpiömäisessä" muodossa. Yhtye olisi sata kertaa koomisempi mitä se nyt on!

Bändi aloitti coveroimalla Nirvanaa. Millaisten musiikillisten ja muiden vaikutteiden kautta olette päätynyt nykyiseen linjaanne?

- Minun, Antin ja Tomin historia on lähtöisin hc-punkista. Miikkasta en tiedä. Nykyään on vaikea sanoa mitä kukin kuuntelee. Onhan meillä tietyt yhtenäiset "suosikit", mutta kaikilla on kuitenkin se "oma juttunsa". Ja mainitsemasi Nirvana-coveri"sähläys", oli tapa löytää tie omaan suuntaansa, niinkuin miljoonalla muullakin yhtyeellä (varsinkin jos ajatellaan vuotta 1995). Tosin nykyään, koen vaikutteiden tulevan meistä kaikista. Otamme vaikutteet toisistamme, emme siitä mitä itse kotona kuuntelemme. Teemme toistemme nuoteista palapelin, ja kokoamme sen. Ja toki, musiikissamme voi silti kuulla vaikutteita sieltä sun täältä, mutta edelleen, se on kuuntelijan päätettävissä. Itse en pähki moisia... Paitsi hetki sitten.

Mitkä ovat mielestäsi Candy Canen musiikin avainsanoja? Kuuluvatko esimerkiksi raivokas ja junnaava näihin?

- Jos niin haluat. Intensiivinen, hyökkäävä, seksikäs jne... Avainsanojen taival on loputon. Jos ei, on parempi vaihtaa alaa.

Leave Me Out julkaistiin pienen Keinu –merkin kautta. Kuinka vahva on CC:n palo hoitaa asioitaan indiemaailmassa? Olisivatko isommat levy-yhtiöt edes mahdollinen vaihtoehto? Entäpä ulkomaiset?

- Olemme vielä vapaata riistaa. Mutta myös tietoisia faktoista, mihin ryhdymme, ja mihin emme. Luulen että isompia levy-yhtiöitä tuskin kiinnostaa CC:n tyylinen musiikki, ja olen onnellinen siitä! Itse olen jo maistanut palan "isoa maailmaa", ja se ei ollut makuuni, vaikka olinkin "sivusta seuraaja" . Uskon että löydämme tien sinne, missä itse musiikkia pidetään ensarvoisena tekijänä. Olkoon se sitten pieni, tai pientä isompi lafka, missäpäin maailmaa tahansa, kunhan vaan kysymyksessä on itse musiikki, eikä "pärstien" myyminen.

Ulkomaista voisi vielä kysyä, onko CC:llä intressejä lähteä valloittamaan maailmaa?

- Kyllä. Olisi hienoa päästä soittamaan minne päin tahansa maailmaa.

Levyllä tuottaja/miksaaja Jani Riihimäki on merkattu viidenneksi Candy Cane:läiseksi. Kuinka tärkeä osa soundissa miehen ohjelmoinnilla ja meteli-äänillä on? Jatkuuko Janin ja CC:n yhteistyö tulevilla levyillä? Entä keikoilla?

- Todella suuri. Itseasissa, kaikki levyllä olevat "metelit/sen tuottamat kieroudet" ovat Janin ideoimia. Hän toimi ns.opettajana, jonka tuloksena opin tarkkailemaan musiikkia aivan eri ulottuvuuksista, mikä vaikutti myös paljon vokaaleihini. Esim. Sans Chemin, jonka lauloin olohuoneessani eräänä perjantai-iltana (puhdasta improvisaatiota, "kerrasta purkkiin" menetelmällä). Samoin Vide ja S'accomplit, joita tuskin olisi levyllä, ilman kyseistä ihmistä. Jokaisessa biisissä on mausteensa Jania. Ja toki yhteistyömme jatkuu tulevaisuudessa! Sitä jatkuu tälläkin hetkellä (johtuen muista bändeistä/projekteistani). Mutta keikat hoidetaan näillä näkymin nelistään.

Monesti keikkatilanteissa olen todistanut Canen paahtavan aika rankasti, alkuaikojen ruoskintaan siirrytään helposti. Kuinka paljon yleisössänne on fanaatikkoja, joille “kevyempi“ Candy Cane ei enää uppoa? Ja kuinka paljon taas niitä, jotka vieroksuvat ihan sitä raivokkainta puolta?

- Molempia löytyy, luulisin. Sen takia pyrimme tarjoamaan keikoilla molempia puolia Candy Canesta. Tosin, viime aikoina se rankempi puoli on tullut vahvemmin esiin, ja yleensä silloin palaute on ollut myös positiivisempaa. Enkä oikeastaan ole kohdannut vielä yhtäkään, joka vieroksuisi sitä "raivoavaa puolta". Paitsi teikäläisen. Heh.

Keikkahistorianne on aika Tampere-painotteinen. Joko Leave Me Outin myötä sopii odottaa laajempaakin kotimaan valloitusta?

- Sopii odottaa. Toki! Koska nämä herrat eivät soita yhtäkään Tampereen keikaa vasta kuin syksyllä. Mutta, voimme myös valehdella. Sen taidon osaamme hyvin.

Sanoituksista; Ovatko CC:n tarinat puhdasta tajunnanvirtaa, omakohtaisia kokemuksia vai jotain aivan muuta?

- Hmmm... Kirjoitan paljon, ja pidän asioiden yhdistelemisestä. Palapeleistä päässä. esim. Luon arkisista velvotteista metaforan, jonka liitän esim.seksiin. Molemmista löytyy samat alistajat ja ulostajat. Itseasiassa loin sinustakin jo metaforan kun luin ensimmäistä kysymystäsi, mutta jätetään se sanomatta...

Miltä näyttää CC:n tulevaisuus? Debyytti on pihalla, miten jatkossa edetään?

-Tylsin kysymys, johon saat tylsimmän vastauksen... Pyrimme soittamaan mahdollisimman paljon keikkoja, Suomessa, tai missä päin tahansa maailmaa. Ja tällä hetkellä, suunnittelemme jo uutta äänityssessioita, jonka olisi tarkoitus tapahtua kesällä. Kappaleet tullaan julkaisemaan ainoastaan kotisivuillamme. Siis, sähellystä ja hikeä on tiedossa... Olkaa hyvä.

Ilkka Valpasvuo, bändikuva www.pyhpyh.com/keinu