Kohti Rokkia: Zen Cafe, Katla, Myllärit

Iso tanssisali, kahdessa kerroksessa. Hämyinen, tummanpunainen sisustus - pornoluolamielleyhtymät. Massiivisia peilipalloja katossa. Tuulettimet pyörivät. Näissä puitteissa tunnelman saa aikaan. Joensuun popmuusikoiden Rockbridge -projektin tavoitteena on toimintansa aikana ollut tavoite edistää pohjoiskarjalaisten bändien toimintaa järjestämällä konsertteja Suomessa ja Venäjällä. Nyt perjantaina otti konsertti paikkansa Joensuussa Huvitörmällä. Oli tullut taas aika avata mieliä kevään suuntaan.

Ensialkuun täytyy ilmaista kunnioitusta periaatteelle, jolla pop-muusikot toimivat, ja jonka mukaan tämäkin konsertti järjestettiin: Täydellinen markkina-ajattelemattomuus; tarjoillaan monipuolisesti, lähtökohtana musiikki ja ihmiset, ei raha. Ja suhteellisen hyvin tuntui tyydyttävän myös paikalle saapunutta yleisöä. Vai ollaanko tässä käänteisellä ajattelulla ja kontekstisidonnaisesti sittenkin kapitalismin ytimessä - doupt that.

Mielenkiintoa onnistui herättämään ensimmäisenä joensuulainen Katla. Rytmimetalliteollisuuden kärkikastiin hamuava bändi pysytteli puolituntisensa ajan uudempien biisiensä parissa. Porukkaa oli alkuillasta saapunut paikalle vasta kourallinen. Mitä tulee bändin keikalla antamaan panokseen, se ei antanut vähäisen yleisön määrän estää itseään näyttämästä mihin se kykenee. Partaveitsentarkkoja sointukulkuja, laulaja Tomi Räsäsen lattian tasossa - tunne katossa - tapahtunut mukaan antautuminen, yhteenhitsautunut kokonaisuus josta monet olisivat kateellisia. Kun rokkipumppujen nousuja tarkastellaan, omaa Katla kaikki puitteet jopa 51Koodin jälkeiseksi joensuulaiseksi nousijaksi.

Illan positiiviseen antiin kuului myös seitsenhenkinen folk-pumppu Myllärit. Orkesteri ponnistaa Karjalasta tuodusta hengestä, traditionaalisemman kansanmusiikin perinteestä. Vierailevat soittimet värittivät meininkiä koko keikan ajan: soittimia nähtiin tunnistamattomaksi jääneestä pillistä sahaan. Myllärit yhdistelee itärajan takaisen kansanperinteen kunnianosoituksessaan karjalaisia kansanlauluja ripauksella jazzia, rokkia ja maailmanmusiikkia. Pääosin instrumentaalisesti esiintyvän ryhmän olisi odottanut kummeksuttavan illan nuorta yleisöä. Vielä mitä: Yllättäen musiikki onnistui tavoittamaan loistavasti postmodernin meressä kylpevän poppoon. Tavoittiko väki alitajunnastaan jotakin kaukaa tuttua, juurevaa. Tältä vaikutti.

Olemassaolostaan saapuivat viimeisenä ilmottamaan herrat Samuli, Kari ja Pete: Zen Cafe. Laajemman tason tunnot tuntuivat sulautuvan illan odottelun jälkeen yhteen, kun yhtye saapui valomereen.

Mitäkö oli bändin ottama aikalisä tuonut settiin lisää? Biisejä luonnollisesti, mutta ehkä pitempään jatkuneen nuolaisun odottelun jälkeen olisi tullut myös jotain muutakin? No, Putron charmi oli ennallaan ja soittamisen ilo muutenkin mainittavan korkealla tasolla. Voi varmasti jättää lukijan päättelyn varaan hittipitoisen biisilistan, mutta uudemmasta materiaalista nousivat livenä erityisesti esille snadisti kevyempi Taivas on kirkas ja napakka, jossa miksaaja pääsi näyttämään kosketinsoittajan taitojaan; Tahdon halvan naisen, sekä bändin klassisempaa perinnettä edustava Moi. Nuotilleen vedetystä listasta pomppasi yllättäen esiin Idiootilta löytyvä Mitä me tehtäis. Tässä havaittua pientä variaatiota soisi bändin löytävän muihinkin biiseihinsä, sillä juuri tällä mittapuulla erotellaan ne mestarit hyvistä soittajista.

Laskenta Ilosaarirockiin oli aloitettu.

Jukka-Pekka Litja