06.12.2004
Jo kymmenvuotias Torniolaislähtöinen Zacharius Carls Group on viimeisen puolen vuoden aikana ollut hyvässä nosteessa. Toinen toistaan kovempia keikkoja, ja parin vuoden aikana julkaistujen kolmen eepeen jälkeen Levy-yhtiön julkaisema pitkäsoitto, jota muun muassa Soundissa (8/2004) kehuttiin rennoksi, hyvällä hurmoksella varustetuksi sekä kuvauksella välitön 60-lukuinen rokki kohtaa modernin suomalaisen korpihulluuden. Miten itse tiivistäisitte musiikkinne punaisen langan? Onko ”melankolinen autotallirock” koko totuus?
- Koko totuus on varmaan meille itsellemmekin mysteeri määritellä. Melankolisen autotallirockin lisäksi hallitsemme suvereenisti mm.Kutu-Progen. Ha-haa! Me ei olla koskaan oikein tietoisesti haettu mitään tiettyä soundia, mutta kun biisit on haikeita melodioiltaan ja luotamme luonnolliseen käsittelemättömään soundiin, niin ei kovin moderniltakaan voi kuulostaa. Soundi -lehden kehittämä määritelmä on kyllä mukavan oloinen ja yhdyn siihen myhäillen tyytyiväisenä.
Miten pohjois-ruotsalainen myyttinen pappishahmo Zacharius Carl kuvaa yhtyeenne musiikkia? Millainen mies nimensä lainannut hengenmies oli?
- Legendan mukaan Zacharius oli hullupappi joka kiihotti kansaa ”jatsi-virsillään”. Pimennossa on detaljit meilläkin. Kai sitä yritetään kansaa kiihottaa myös meidän musiikillakin. Joidenkin on nähty joskus jopa hullaantuvankin. Parhaimpina hetkinä saatamme siis saavuttaa Zachariuksen maanisen mielentilan...
Kolmen ZCG –keikan perusteella olen muodostanut kvartettinne esityksestä kaavan: ensin tunnelmoidaan juurevalla rokilla Neil Youngin ja kumppaneiden maisemissa, välillä räjäytellään rajoja Led Zeppelinin jalanjäljillä ja finaalikiihdytyksissä laulaja-kitaristi Ossian luon nahkansa alta aidon liskokuninkaan, herra Jim Morrisonin räväkän shamanistisine showmiehen elkeineen. Noin tekijän näkökulmasta, onko kaavassa mitään totuuspohjaa?
- Kaikkihan noista on aivan loistoartisteja ja niitä on enemmän tai vähemmän orkesterin historiassa kuunneltu. Uskoisin että kumminkin Neil Young ja varsinkin Crazy Horse nuista kolmesta nousee ylitse muiden yhtyeemme arvotaulukossa. Minä ainakin uskon rockmusiikin hullaannuttavaan ja vapauttavaan voimaan ja parhaimmilla keikoilla sen valtaan joutuu itse, ja mitä enemmän, sen parempi. Parhaimpia hetkiä taitavat muistaakseni olla ne joita ei itse asiassa muista. Yleisö voi tosin olla eri mieltä joskus. Sitten saattaakin iskeä itelle pahemmanlainen embarassment blues päälle keikan jälkeen.
Kuinka paljon levysoitto menettää livesoiton kliimaksista? Vai vedättekö biisit nauhalle liveperiaatteella, ilman sen kliinisempiä studiohiontoja?
- Kyllä studiossa on kärsitty kliinisestä kaulapannasta lähes alinomaa. Tulevalle EP -kokoelmalle äänitetyt uudet biisit kumminkin saatiin nauhalle jopa myhäilyttävän autenttisesti. Siinäpä venähti pari kappaletta yli kymmenminuuttiseksi. Studiohionnat on pyritty jättämään minimiin, ja joskus jouduttukin jättämään ,mutta perverssi unelma on vielä joku päivä saada tehdä se gospel- ja sinfonia-sävytteinen ahistus-progehirviö.
Basistinne Jaakko vaihtuu herraan nimeltä Tommi Södö. Muuttuuko Zacharius Carls Group samalla?
- Pituusero tasoittuu, motivaatio suurenee. Jos on muuttuakseen, niin pidetään huoli että parempaan suuntaan.
Olette lähtöisin Torniosta mutta vuosituhannen vaihteesta lähtien vaikutatte Helsingissä. Miten keikkameininki ja musiikillisten päämäärien toteuttaminen eroavat pohjoisen pitkillä etäisyyksillä ja etelän urbaanissa kaupunkilaisuudessa?
- Iso erohan on tottakai se, että etelässä on enemmänkin kuin pari baaria missä vuorotellen soittaa ja etäisyys toisiin isoihin kaupunkeihin on tosi lyhyt. Minusta Jyväskyläkin on Helsingistä poron kuseman päässä. Pistokeikka Rovaniemelle Helsingistä saa vähän irvistelemään kun ajaa n.1000 kilometriä kanuunassa vesisateessa pimeällä ja kas, tänään alkoi pojat hirvijahti, joten sarvekkaat on liikkeellä ja by the way!, niiden kanta on tänä vuonna suurempi kuin ikinä. Onko meillä tyhjiä pulloja että saa ostaa kuskille kahvin ko sitä väsyttää...? Pohjoisessa tosin on helpompi saavuttaa se samanhenkisten toverien ympyrä ymmärrettävästi kun porukkaa ei ole niin tolkuttoman paljon.
Olitte taannoin lämppäämässä Ruotsin neitoja Sahara Hotnightsia. Itselleni ZCG:stä muodostui illan pääesiintyjä neitonelikon soiton jäädessä aika puisevaksi paahdoksi. Jos jotain pahaa niin jotain hyvääkin; Tampereen Klubilla yhtyeenne mainiota keikkaa oli seuraamassa melkein tuvantäysi yleisöä. Paljonko yleisön aktiivisuus tuo mukanaan keikkaan?
- Kyllähän se lisää hurmosta mitä enemmän ihmiset on mukana luonnollisesti. Joskus taas kun näyttää että ei oikein ihmiset lämpene niin silloinkin saattaa laittaa uuden vaihteen päälle ihan hämmentämisen hengessä. Klubin taannoinen keikka ja muutenkin tuollaiset aikaisten soitetut showt ovat aika haasteellisia, sillä yleisö on lähes aina aivan uutta ja selvinpäin. Siinä ei pahemmin Samppa Ylöjärveltä 19.v vielä friikkaile kun on puoli tuoppia vasta menny ja varpaatkin on vielä kohmeessa pakkasesta.
Kenen kanssa lähtisitte mieluiten kiertämään?
- Hienoja bändejä on tosi paljon jo pelkästään omassa tuttavapiirissä joiden kanssa olisi mukava kiertää. Jos musiikillisesti miettii niin oppipojaksi voisi lähteä nyt vaikka Chris Gossin Masters of Realityn seurassa. Tai sitten aikakoneella osalliseksi Rolling Stonesin Rock’n Roll Cirkukseen. Se olisi hienoa hörhöilyä se.
Mitä jatkossa? Joko kakkoslevyä ja ulkomaankiertueita suunnitellaan?
- Helmikuun alussa tulee tosin sellainen kokoelma jossa on kolme jo julkaistua ja loppuunmyytyä EP:tä ja yksi uusi lisänä. Sitten seuraa kiihkeä Suomen kiertue noin pari kuukautta. Niin ja ennen joulua pitäisi tulla debyyttialbumista vinyyliversio oikein avattavilla kansilla! Jos kaikki menee putkeen, niin käväistään rajojen toisellakin puolen alkukeväästä. Sittenpä olisikin hyvä aika alkaa äänittämään uutta levyä varten. Tunnetusti ei kannata innostua liikaa vielä suunnitelmista kun kaikki voi mennä mönkäänkin.
Miksi livemusiikin ystävän kannattaa valtavasta tarjonnasta valita juuri Zacharius Carls Groupin keikka illanviettonsa ohjelmaksi?
- No ainakaan vielä yhtyeemme ei ole kaavoihin kangistunut ja spontaanisuus ei ole pudonnut live-soitostamme. Eli parhaimmillaan voi kokea inspiroitunutta älämölöä.
Ilkka Valpasvuo, bändikuva ZCG