Kanye West (Usa), Talib Kweli (Usa)

Kanye Westin ollessa vielä suurelle yleisölle tuntematon hip hopin suurnimien hovituottaja, Talib Kweli teki hänelle palveluksen ottamalla hänet mukaansa omalle kiertueelleen lämmittelyaktiksi. Tällä kertaa oli kuluneena vuonna stratosfääriseen suosioon kivunneen ihmepoika Westin vuoro tehdä vastapalvelus.

Rehellisesti ottaen kortit olivat alusta asti noin tunnin myöhässä aloittanutta Kwelia vastaan: suurin osa yleisöstä ei ollut kuullutkaan koko miehestä – saati sitten hänen musiikkiaan – minkä lisäksi miksaaja täytti salin lähes pelkillä alabassotajuuksilla, jotka hukuttivat alleen Kwelin biisien usein häikäisevän tehokkaat samplet ja rikkaan melodisen annin melkein tyystin.

Yleisön välinpitämättömyydestä ja soundeista huolimatta Kweli yritti parhaansa, sylkien oivaltavia ja fiksuja lyriikoitaan läpi setin, johon oli mahdutettu materiaalia hänen kaikilta levyiltään. Kanye Westin tuottamista raidoista kuultiin Kwelin suurimmat hitit Get By ja uusin sinkku I Try. Älykköimagostaan hieman etäisyyttä ottaneen Kwelin setti koostui hänen aggressiivisemmasta, biittivetoisesta materiaalistaan soulahtavien raitojen kustannuksella, mikä osoittautui soundien puuroisuudesta johtuen lopulta epäonnistuneeksi ratkaisuksi – ainakin päätellen siitä, kuinka hyvin esimerkiksi pehmeästi groovaava Never Been In Love keikalla toimi.

Jotain yleisön orientaatiosta kertoo ehkä sekin, että setin alkukupuolella kiskaistu Black Star –klassikko Definition ei synnyttänyt mitään reaktiota yleisössä, joka syttyi juhlatuulelle vasta Kwelin freestailaillessa vanhan Michael Jacksonin ja Snoop Dogg –hitti Drop It Like It’s Hotin taustojen tahtiin. Talib Kwelin jälkeen läpitunkevassa kannabiksen hajussa savustettuja kuulijoita ei piinattu montaakaan minuuttia, vaan punaiseen neulepaitaan ja pipoon sonnustautunut Kanye West ponkaisi lavalle täsmäbiititetyn Get ‘Em High’n tahtiin, jolloin yleisö vastasi ripeään toimintaan yhtä ripeästi räjähtäen isoksi massaksi heiluvia käsiä ja päitä.

Tuplaplatinaa ensialbumillaan myynyt West ei selvästi voi faniensa silmissä tehdä mitään väärää. Hyvä esimerkki tästä nähtiin kolmannen biisin jälkeen, kun hän nosti kätensä ilmaan ilmeisesti venytellääkseen raajojaan; yleisö lähes sekosi onnesta ja hurrasi läpi koko ex tempore -venyttelysession. Hämmästyttävää.

Ei toki voi väittää, että West olisi myöskään tehnyt mitään vieraannuttaakseen yleisönsä. Hän tarjoili likipitäen kaikki hittilevynsä kappaleet ammattimaiseen ja itsevarmaan tyyliin, unohtamatta poimia väliin muutamaa muille artisteille tuottamaansa raitaa kunnioitettavasta biittiaarrearkustaan. Kohokohtia olivat jo levyltä edukseen erottuvat nerokkaasti tuotettu Jesus Walks sekä Through The Wire, jonka Kanye äänitti hänen leukaansa koossa pitäneen metallisäleikön läpi vain kaksi viikkoa sen jälkeen kun hän oli selviytynyt täpärästi hengissä auto-onnettomuudesta.

West ei käytännössä tehnyt mitään väärin, vaan antoi innokkaille kuulijoilleen vähintään samalla mitalla takaisin energiaa ja antaumusta hääräten energisesti ympäri lavaa. Jotain keikasta silti jäi kaipaamaan – kuten levynsä, tapahtuma oli vähän liiankin täydellinen; liian MTV-ystävällinen, liian särmätön ja liian halukas tarjoilemaan kaikille jotain.

Tämä ei toki tule hidastamaan Kanye West -brandin maailmanvalloitusta (oma levy-yhtiö, vaatemerkki jne.) – pikemminkin pain vastoin.

Teksti: Santtu Reinikainen