22.11.2004
Helsinkiläisen United Underworldin on onnistunut jo pari kertaa tyhjentää superlatiivivarastoni tinkimättömillä live-esiintymisillään. Niinpä olikin aiheellista haastatella yhtyeen toisesta kitarasta sekä taustalauluista vastaavaa Tommia ryhmän menneistä, nykyisistä ja vähän tulevistakin asioista.
Käydäänpä aluksi läpi hieman United Underworldin historiaa. Koska yhtye muodostui, minkä takia ja keiden toimesta?
Kaikki sai alkunsa kesällä 1999 kun liityin Sami Hassisen ja Mäihän Infinity Machine-orkesteriin soittamaan bassoa. Mukanani seurasi Nemeh's OD:sta tuttu rumpali, Tolvanen ja heitettyämme ensimmäisen keikkamme kvartettina mukaan tuli toinen kitaristi, Hyge. Samassa alkoi vanha kamumme Ville viihtymään treeneissämme ja lunasti pian paikkansa vakituisena jäsenenä. Siitä lähtien kasassa oli United Underworldin ensimmäinen versio.
United Underworld on Batmanin arkkivihollisten liittouman nimi tuossa iki-ihanassa 60-luvun TV-sarjassa. Onko nimi yhtyeelle kenties otettu tuosta suunnasta?
Kyllä. Nimen taisi keksiä Hyge, silloinen kitaristimme. Nauhoitettuamme ensimmäisen demomme lähdimme Villen kanssa vuosituhannen vaihteessa muutamaksi kuukaudeksi reissuun. Sieltä palattuamme demo oli miksattuna ja siihen kyhätyissä kansissa luki "United Underworld". Batmanistahan se oli revitty.
Bändi on kokenut nähtävästi jokusenkin miehistönvaihdoksen. Onko oikea yhdistelmä nyt löytynyt, vai vieläkö jotain on jäänyt puuttumaan?
Parempaan päin ollaan menty soitannollisesti. Ryhmätyöskentelyssä on aina omat kitkat ja pakko tehdä kompromisseja, mutta parin vuoden takaisesta törmäilystä ollaan kehitytty tiiviimmäksi ja tehokkaammaksi ryhmäksi. Suurin muutos itselleni oli kitaraan siirtyminen basson varresta, eli se kahden ylimääräisen kielen tuskainen sisäistäminen. Mutta kitaraa on mukava soittaa ja on bassoa tehokkaampi väline kun tuo uutta biisiä näytille. On kevyempää silloin kun muut osallistuvat jotenkin niiden ulkomusiikillistenkin asioiden hoitoon, vaikka täytyy myöntää että Samilla ja Hygellä oli aikanaan tuo PR-puoli hyvin hallussa. Nykyinen kokoonpanohan on: Ville - laulu, Tommi - kitara/taustat, H. Cane - kitara, Toni - basso ja Matti - rummut.
Ette keikkaile juurikaan Helsingin rajojen ulkopuolelle, ellei viime kesän Ruisrock -iskua nyt oteta huomioon. Miksi näin, eikö muu Suomi iske vai eikö vain kunnon keikkapaikkoja löydy?
Kyllä iskisi ja varmaan löytyisikin. Halua riittää, mehän soitetaan vaikka missä. Olen pitempään haaveillut kunnon kotimaan rundista ja täydestä keikkakalenterista, mutta moisen organisoiminen ei ole vielä onnistunut. Syy harvaan keikkatahtiimme johtuu lähinnä siitä, että meidän keikkamyynti on omissa käsissämme, emmekä ole parhaimmillamme myyntihommissa. Jos jotain on jäänyt puuttumaan, se on keikkamyyjä- tai jokin organisoiva manageritaho, joka voisi paukuttaa rumpua puolestamme.
Eräs toinen nimeltämainitsematon Helsinkiläis-orkesteri valitti taannoin, että sen kova live-maine alkaa pikkuhiljaa käydä rasittavaksi, kun joka keikan pitää olla elämää suurempi tapahtuma. Löytyykö leiristänne vastaavia ajatuksia, sillä myös United Underworld mielletään erittäin kovaksi live-ryhmäksi jonka keikkoja kannattaa tulla katsastamaan kauempaakin?
Olen samaa mieltä eli kyllä kannattaa tulla kauempaakin! Ei homma vielä ainakaan ole päässyt maistumaan rutiinilta eikä ole ollut tapana mennä lavalle kieli keskellä suuta rutistamaan - annetaan mennä vaan. Muistan kelanneemme vastaavanlaisia silloin kun teimme ensimmäisiä blacklight/UV - keikkoja. Siinä härdellissä tuli kelattua että tätä ei todellakaan ruveta tekemään niin usein, että jengi odottaa sitä meiltä joka kerta ja pettyy jos tullaan omina itsenämme katuvaatteissa lavalle. Me itse ollaan se juttu. Veikkaan, että Kissinkin hemmoja on joskus voinut kenkuttaa vetää samat plankit naamaan tuhannetta kertaa. Kyllä me varmaan vedetään vielä UV-shöytkin, mutta sitä voidaan vielä odotella.
Totesin taannoisessa sinkkuarviossani, että livenä olette huomattavasti kovempi ja groovaavampi yhtye kuin levyllä. Oletteko itse samaa mieltä, vai missasinko tuossa jutussa mielestänne jotain?
Olet oikeassa! Minustakin me ollaan ennen kaikkea livebändi ja päästään paremmin oikeuksiimme keikalla kuin toistaiseksi tekemillämme äänitteillä, kiitos uuden kokoonpanon. Livenä pieni rosoisuus elävöittää kuvaa kun äänitteissä ne muuttuu virheiksi. Jokaista äänitystämme on toistaiseksi vaivannut jonkinlainen hätäisyys tai sitten vaan deadlinen puute. Siksipä niistä ei välity se jokin enemmän kuin osiensa summa. Täytyy myös muistaa että se sinkku on jo suhteellisen vanha ja se oli aika eri bändi kuin mitä United Underworld nykyään on.
Olette äänitelleet kotisivujenne mukaan uutta materiaalia. Onko luvassa kenties uusi sinkku, EP vai peräti kokopitkä?
Olemme tosiaankin harjoitusten lomassa äänittäneet jameja ja aihioita sekä demottaneet vanhoja ja uudempia biisejä. Kolme näistä demokipaleista on juuri lisätty sivuillemme kuunneltaviksi, käykää diggaamassa, siellä on myös jotain uutta livesälää! Loppuja väsätään eteenpäin omaan tahtiin ja niiden julkaisusta ei ole vielä tarkkaa suunnitelmaa. Saatamme julkaista taas omakustanteen ja myydä sitä straight outta reppu tai ehkä ne päätyvät sivuillemme maistiaisiksi kunnes saamme kunnon julkaisun aikaiseksi.
Ehdimme ennen viimeisiä miehistönvaihdoksia myös aloittaa sessiot ihan oikeassa studiossakin. Ehdimme äänittää pitkälle aikavälille ripotelluissa sessioissa useamman biisin ja touhu näytti tähtäävän julkaistavaan pitkäsoittoon, mutta henkilökemiallisten reaktioiden ja niitä seuranneiden muutosten takia sessiot pistettiin jäihin ja nyt kipaleet keräävät pölyä hyllyssä. Puhetta on ollut samaiseen studioon palaamisesta, mutta ajankohta on toistaiseksi auki. Olemme edelleen vapaita taiteilijoita eli levydiiliä ei ole. Ehdimme käydä jo v. 2001 vanhalla kokoonpanolla parin ison pöydän ääressä neuvotteluja mutta tässä sitä vielä ollaan - unsigned.
Mihin suuntaan yhtyeen soundi tulee kehittymään, verrattuna vaikkapa tuohon edellä mainittuun sinkkuun, vai onko nyt löydetty ne musiikilliset asemat jotka tulevaisuudessakin pidetään?
Saa nähdä, melodisempaan ja kirjavampaan luultavasti. Linjauksia ei olla suunniteltu emmekä aseta mitään tietoisia rajoja sille, millaisia biisejä pitäisi tehdä. Meidän vahvuutemme on siinä, että voimme ottaa toisistaan todella erilaisia biisejä ja kuitenkin saada ne kuulostamaan samalta bändiltä. Uusien kappaleaihioiden joukossa on monen sortin vivahteita. Se, että toimivatko ne kokonaisuuksina kuitenkin määräävät sen, jäävätkö ne ohjelmistoon vai ei. Kunhan komppi kulkee ja stemmat soi. Uusien kappaleiden joukossa tuntuu olevan enemmän "tunnelmakipaleita" kuin suoraviivaisia rykäisyjä. Kuten esimerkiksi Turning Around.
Mikä näyttäisi olevan yleisön mielestä United Underworldin kovin menobiisi? Entäpä yhtyeen itsensä mielestä?
Meillä on jokaisella omat lempparinsa, jotka nekin vaihtelevat illan mukaan, mutta kyllä tietyt kipaleet soitetaan setin alussa tai lopussa. Reaktio riippu paljon siitä minkälaisen latauksen milloinkin onnistumme biisiin saamaan. Kun meillä on hyvä meininki, se tarttuu yleensä yleisöönkin. Tietysti porukka reagoi vähän eri tavalla jo tietämiinsä biiseihin joten nuo sivuiltamme tutut Equalityt ja Smoket yleensä kolisevat.
Mikä kipaleistanne on vastaavasti tunnelmallisin?
Tunnelmallisimpia olisivat varmaankin D-Natured, Kiuas ja Road2Burn. Ja SilverSky ja Promise ja se yksi uusi...
Onko yhtään biisiä jota ette enää suostu missään tilanteessa soittamaan?
Hyvä kysymys. Eipä nyt tule mieleen mitään tiettyä.
Löytyykö livesetistänne, tai kenties studioäänityksistä, yhtään coveria?
Eipä meidän setistä nykyään covereita löydy. Alkuaikoina oli yksinkertaisesti pakko biisien puutteessa suurustaa settiä ja silloin kelpasi coveritkin. Ainakin Ace Of Spades on tullut tutuksi. Joskus kielten katkeiltua tms. Ville on viihdyttänyt yleisöä vetämällä jotain House Of Painia tai Cypress Hilliä ja välillä sitä tulee huvikseen soiteltua sinnepäin versioita ties mistä, mutta keikalla ollaan kelattu tulla toimeen omin eväin kun omia kappaleita riittää. Jos sopiva piisi sattuu kohdalle niin voihan sen vaikka soittaa, mutta pitäisi olla aika kova kipale ja luonteva valinta että lähtisi studioon saakka. Joskus Wicked Gamen jälkeen tuntui siltä että kaikilla piti olla joku mahdollisimman "erikoinen" lainabiisi sinkkuna ja se ei huvittanut. Kerran eräissä yksityisissä kekkereissä soitettiin kokonainen setillinen covereita niin että Krunikka kaikui. Vierailevana solistina oli Villen silloinen kämppis, Pretty Brown ja soitimme tavaraa Bob Marleysta Danzigiin. SörkkaRockissa oli pakko vetää Breaking The Law. Olimme ensimmäisen kerran Villen kanssa samoilla lauteilla Type O Negative-coverkeikalla edesmenneessä Teatrossa.
Singlessänne ei ole mainittu sen kummemmin kenenkään nimiä puhuttaessa sävellyksestä, sanoituksesta ja sovituksesta. Syntyvätkö kappaleet kenties ryhmätyönä?
Kappaleita syntyy monella lailla, sekä ryhmätyönä että valmiin vision mukaan. Jotkut biisit ovat lähteneet treeneihin tuomistani pariosaisista raakileista, joita olemme sitten lähteneet yhdessä työstämään eteenpäin, toisissa tapauksissa olemme toteuttaneet demottamiani kipaleita aika pitkälle mun näkemykseni mukaan. Välillä taas aihiot syntyvät spontaanisti jammailtaessa yhteisesti tai jollain muulla on riffi. Lopputulos on kuitenkin aina ryhmätyön tulosta. Välillä kappaleita muokataan aika jyrkästi ja kovakouraisesti uuteen suuntaan ja tehdään eri versioita.
Eräs ystäväni totesi singlenne kuultuaan ykskantaan: "aika nu-tavaraa". Miten itse määrittelisitte United Underworldin musiikin, vai onko kategorioilla mitään sen kummempaa merkitystä?
Eipä oikeastaan, paitsi että on mielenkiintoista kuulla toisten määrittelyjä kun ei ikinä osaa vastata kun kysytään "Millasta musaa te soitatte?". Ainoa millä on väliä on se että jotkut diggaa siitä mitä me tehdään.
Kun 70 vuotta on kulunut ja joka jätkä istuu siellä vanhainkodin bingo-illassa kuola suusta valuen, niin mitä asioita näistä päivistä luulisitte eniten kaipaavanne?
Hyvän keikan jälkeistä fiilistä ja muistikuvia. Ja kuuloa varmaan.
Ja lopuksi on vielä sana vapaa. Jäikö jotain mainitsematta, kysymättä tai tuomatta esille?
Pitäkää silmät ja korvat auki hyvälle musalle ja käykää sivuillamme katsastamassa uusimmat kuulumiset.
Teksti ja livekuvat: Mika Roth
Promokuvat: Panu Tuomela
