Kupittaa, Multimediakonsultit, Haarakiila

Urho Kekkosen katu kuuden sisäpihalta löytyvässä Semifinalissa oli kolean torstai-illan ohjelmana kolme kotimaista suomenkielellä esiintyvää bändiä. Kun näistä kaksi oli vielä kotoisin Turusta ja yhden nimi oli provosoivasti Kupittaa, kävi kaksi Desibelin edustajaa tarkistamassa oliko kyseessä kenties laajamittaisempikin turkulaisten invaasio. Seuraavassa paikallaolleiden näkemykset illan tapahtumista, toimittajina Mika Roth (M.R.) ja Tero Lyytikäinen (T.L.).

Saavuimme paikalle hieman myöhässä, joten missasimme Haarakiilan setistä ensimmäisen 10 minuuttia. Jo parin seuratun biisin jälkeen oma hitaus alkoi nyppimään pahemman kerran, sillä Haarakiilan keikka olisi totta tosiaan kannattanut nähdä alusta asti. Reippaan energistä ja popahtavaa rockia pienoisella punk-asenteella veivaava naisnelikko viljeli sanoituksissaan pistävää ja osuvaa huumoria, joka olikin bändin parhain ja kestävin ase. Erityisesti kappaleissa Pornoa kaikille ja Sosiaaliäiti lyriikat nousivat jo aivan omalle tasolleen, kovin monihan ei pysty laulamaan "P-O-R-N-O ylivaltaa miehille, P-O-R-N-O orjuutta seksityöläisille!" vakuuttavasti. Haarakiilalta tämänkin tyyppinen julistus kävi kuitenkin ongelmitta.

Soundillisesti keikka meni läpi moitteetta, mitä nyt jäin kaipaamaan hieman ronskimpaa/punkimpaa otetta joihinkin kappaleisiin. Laulaja/basisti Johanna Pirinen selviytyi urakastaan hyvin, vaikka laulu tahtoikin välillä jäädä hieman alle. Kitaristit Elina Vartiainen ja Sanna Vuorinen hoitivat kuusikielisten soiton lisäksi stemmalaulut, joita olisi kuunnellut enemmänkin. Kun rumpali Saara Leinokin hoiti tonttinsa moitteetta, ei voinut kuin ihmetellä mistä puheet yhtyeen soittotaidottomuudesta ovat oikein peräisin. Liekö kateellisten mieskollegoiden levittämiä pahansuopia valheita...
M.R.

Ensimmäisenä soittanut Haarakiila oli harmittavasti aloittanut jo puoli tuntia ennen Hesarissa ilmoitettua alkamisaikaa(!), mutta onneksi missasimme ilmeisesti vain pari ensimmäistä kappaletta. Punk-tyylisiä biisejä oli höystetty humoristisilla sanoituksilla naisista ja naiseudesta. Osa biiseistä oli punk-vaikutteista huolimatta vähän nukuttavia, mutta ihan lopussa soitetut Pornoa kaikille ja Tiskivuoro olivat kyllä täyttä asiaa. Pahana miinuksena bändi oli lavalla aika aneemisluonteinen eikä varmaankaan siksi hirveästi kerännyt yleisöä menopäälle. Kyllä bändin asenne ja biisit ansaitsivat kunnon menoa eikä vain seisoskellen soittelua lavalla.
T.L.

Harvaan ryhmään liittyy niin paljon ulkomusiikillisia mielikuvia kuin turkulaiseen Multimediakonsultit viisikkoon. Tuo tuikitavallisten konttorirottien ja toimistotahvojen (joihin allekirjoittanutkin kuuluu) elämän humoristinen, ironinen, satiirinen ja joskus jopa kyyninenkin kuvaus on omituinen yhdistelmä Alivaltiosihteerin virallista jäyhyyttä ja Lapinlahden Lintujen luovaa hulluutta. Tämä oudolta kuulostava liitto kruunataan vielä kaiken kukkuraksi kunnon rock-räiskeellä, sillä ensisijaisesti Multimediakonsultit on kuitenkin rock-yhtye. Tinkimätön rock-henkisyys olikin minulle melkoinen yllätys, sillä bändin kotisivuilla tarjolla olevat musiikkipätkät antoivat vaikutelman paljon kevyemmästä ilmaisusta.

Semifinalin kotoisen pienellä lavalla vokalisti/kitaristi Jarmo Lundgren runnoi ja väänsi kitaraansa niin että soitinta kävi välillä jo sääliksi. Soolot eivät olleet ehkä mitään teknisen taituruuden osoituksia, mutta tunnetta - sitä kyllä riitti. Myös suurin osa muusta yhtyeestä oli hyvällä sykkeellä läsnä, vaikka mitään saksipotku-monitorin-päältä stuntteja ei ollutkaan tarjolla. Soundillisesti toivomisen varaa jäi erityisesti keikan ensimmäisellä neljänneksellä alamaissa pysyneen laulun osalta. Kaksi levyä julkaisseen bändin vanhemmasta tuotannosta biisit Gordon koodaa flashia ja Isi tulee pian kotiin olivat jo entuudestaan tuttuja niin minulle kuin nähtävästi suurimmalle osalle muutakin yleisöä. Samoin toiselta, Multimediakonsultit 2, pitkäsoitolta löytyvät (Joku vitun) mainostoimisto sekä Pussikaljacobain osattiin jo esimerkillisesti ulkoa.

Meno yleisönkin puolella kävi yhä innostuneemmaksi setin edistyessä ja puolenvälin tienoilla lavan edusta olikin jo täyttynyt vapaita tanssiaskeleita suosivista juhlijoista. Kaiken kaikkiaan Multimediakonsulttien ’Länsi-Venäjän levynjulkaisukeikka’, kuten he itse keikkaansa nimittivät, onnistui hyvin ja bändin tyyli jossa rock kohtaa jossain kohtaa punkin, jossain taas kevyemmän ilmaisun osoittautui toimivaksi, vaikka suurin huomio lankesikin luonnollisesti sanoituksille.
M.R.

Illan toisena esiintyjänä soitti Turkulainen Multimediakonsultit. Bändi jonka tuloa Helsinkiin olin odottanut jo kauan. Ja keikan perusteella huumoribändien pienessä joukossa Multimediakonsultit lunastaa kyllä paikkansa. IT-alasta tai oikeastaan kaikesta työnteosta ja vähän muustakin kertovat biisit koskettavat varmasti jokaista joka joskus on töissä käynyt. Kun lavan eteen kerääntyi ihmisiä tanssimaan kommentoi laulaja Japi, että lopettakaa tuo, emme ole tottuneet tanssimiseen. Menkää vaikka ylitöihin! Kun joku yleisöstä kommentoi, ettei ylitöistä makseta palkkaa Japi kertoi ettei ylitöistä kuulu maksaa palkkaa! Hauskaa siis oli, mutta mitä olisi Multimediakonsultit ilman IT-alan sanoituksiaan? Sanotaan, että varmaan jotain, mutta suurin osa biiseistä elää kyllä vahvasti sanoituksista. Ainoastaan Gordon koodaa flashia ja Osa-aikainen miellyttivät korviani niin, että niitä kuuntelisi ilman hassuja sanojakin. Keikalla homma toimii hyvin, muttei tätä kotona kyllä tulisi kuunneltua.
T.L.

Debyyttialbumiaan täydellä teholla valmisteleva Kupittaa nousi illan viimeisenä orkesterina lauteille, vuorokauden jo vaihduttua. Valkopaitainen trio luotti rockin lisäksi aiempia kokoonpanoja enemmän pop-vaikutteisiin, unohtamatta kuitenkaan kitaran valloittavaa voimaa.

Vapautuneen energisesti esiintyneen ryhmän basisti/vokalisti Ville Mättö hallitsi niin nelikielisen soittimensa kuin vokalisoinninkin mukavasti ja herran, kuten koko muunkin trion, lavaesiintyminen oli mukavaa katsottavaa. Kitaristi Jukka Virtanen sekä rumpali Pasi Silvennoinen pitivät Mätön kanssa mukavasti vauhtia yllä, vaikka väliin hieman hitaampia biisejä tarjottiinkin. Lyriikoissa huomio kiinnittyi joihinkin todella loistaviin oivalluksiin. Esimerkiksi kappale nimeltä Hanko osasi tiivistää omalla, lähes tulkoon nerokkaalla tavallaan niitä pieniä ja yksinkertaisia asioita jotka muodostavat kokonaisuuden nimeltä ihminen.
M.R.

Illan viimeisenä esiintyjänä mielestäni ehkä hieman yllättäenkin soitti myöskin Turkulainen Kupittaa. Jo jonkin verran radiosoittoakin saanut bändi oli kyllä lavalla illan vakuuttavin esiintyjä. Valitettavasti osa yleisöstä ehti poistua Multimediakonsulttien jälkeen joten tunnelma oli aika väljä. Silti bändi onnistui herättämään yhteislaulua ja hyvää menoa, sillä hienoja biisejä bändillä riitti. Tosin Kaikki laulut kertovat rakkaudesta-biisi pomppasi kyllä selvästi massasta kertakaikkisella upeudellaan. Vaikka etukäteen pidinkin Kupittaata mielenkiinnottomimpana bändinä kolmikosta, onnistui bändi muuttamaan mieleni. Ainoana miinuksena Hanko-nimisestä biisistä tuli harmittavasti armeijamuistot mieleen.
T.L.

Teksti: Tero Lyytikäinen ja Mika Roth
Kuvat: Mika Roth