10.01.2002
Tämän levyn klassikkostatus on erittäin kiistanalainen. Sitä ei näy juuri koskaan millään maailman parhaat levyt listalla. Ei väliä onko lista kriitikoiden vai amatöörimusiikinkuuntelijoiden tekemä. Tämän levyn biisejä ei kuule ikinä Oldies-radioasemien soittolistoilta. Tämä levy ei ole ikinä päätynyt Anttilan Mid-price laariin. Silti Kick Out The Jams ON klassikko. Tämän levyn arvo ei ole siinä, että se olisi iskostettu kuuntelijoiden päähän lukemattomilla soittokerroilla tai että se olisi kaikkien rakastama ikivihreä. MC5 on bändi joka on lähinnä muusikkojen ja musiikin suurkuluttajien lempilapsi. Ja nimenomaan Kick Out The Jams on levy joka on vaikuttanut lukemattomiin muusikoihin ja muovannut musiikkityyliä käsittämättömän paljon.
Jo suoria viittauksia levyyn tarkkasilmäinen pop-kulttuurin kuluttaja löytää läjäpäin. Esimerkiksi 22-Pistepirkon Rolandista voi keikoilla huomata MC5:seen viittaavan tekstin. Ja sitten on Helsinkiläinen studio nimeltään Kick out the jams. Taisipa 80-luvulla vaikuttaa Englantilainen bändi jonka nimi oli MC4. Lieköhän Kissin Detroit Rock City saanut innoituksensa tästä samasta lähteestä. Puhumattakaan lukuisista coveresta, vaikkapa The Presidents of the USA:n tai Rage Against the Machinen versiot levyn biiseistä.
Itse levy on vuonna 1968 bändin kotikaupungissa Detroitissa äänitetty livelevy. Niihin aikoihin USA:n länsirannikolla kukkaiskansa kuunteli folkkia ja tajunnanvirtaa. Autokaupungissa tilanne oli toinen. Siellä kuunneltiin rockia Chuck Berryn hengessä. Kaupungin kovimmat nimet olivat Stooges ja MC5. Levyn rosoiset ja iskevät kitararock-kappaleet tekevät asian hyvinkin selväksi. Olkoonkin, että liveäänitys on rosoinen potkii se silti tai siksi kuin muuli. Välillä soitto puuroutuu pelkäksi revittelyksi, mutta se toimii. Biisit ovat kertakaikkiaan loistavia. Ramblin Rose alkujuontoineen malliesimerkki siitä miten yleisö saadaan mukaan. Yleisö suorastaan pakotetaan hurmokseen.
Levy käväisi aikoinaan Billbordin top neljässäkympissä ja se jäi bändin korkeimmaksi listasijoitukseksi lyhyeksi jääneellä uralla. Kick Out The Jamsin lisäksi ilmestyi kaksi LP:tä Back In The USA ja High Time. Molemmat loistavia levyjä. On lähes käsittämätöntä miten MC5 kuulostaa vieläkin niin tuoreelta. Levystä on aikaa kuitenkin yli kolmekymmentä vuotta. Ehkäpä soittolistojen tekijät ovat tehneet meille tietämättään palveluksen kun eivät ole soittaneet hyvää levyä puhki, kuten niin monelle aikalaiselle on käynyt. Kick out the jams, Motherfuckers.
Teemu Jokelainen
