Lehtiä Ilosaaressa

Kajahtaapa Karjalasta muutoinkin kuin totuttuna heinäkuun toisena viikonloppuna. Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun organisoima opiskelijatapahtuma järjestettiin jo neljättä vuotta putkeen. Ja fiksuna lukijana päättelit oikein; pileet pidettiin Ilosaaressa.

Taustoista vielä: aiempina vuosina on pääesiintyjinä nähty niin Ville Leinosta Valumoineneen, nuoruuttaan elävää Kotiteollisuutta kuin Don Jonhnson Big Bandiakin. Suuri paino on annettu aina myös kaupungin kuumimmalle vientitavaralle. Mm. Oscar HOT Quartet, Pool, Eläkeläiset, Stella sekä Maryland ovat kuuluneet aiempien vuosien esiintyjäkaartiin. Omat jännitysmomenttinsa järjestäjille toivat tänä vuonna Poudan Pekan lupailemat sateiset näkymät. Ja jo vain, sadetta saatiinkin – mutta onneksi vain kolmen ensimmäisen esiintyjän ajan. Samoiten tapahtuman aikataulutus on rajoittanut parhaan meiningin viimeisten esiintyjien nautittavaksi. Nihkeästi oli nimittäin porukkaa nytkin paikalla ennen isompien nimien lavalle saapumista. Päiväfestivaalin korkkasi tänä vuonna Endstand, ja kellohan oli tuolloin vasta sen kolme.

Ensimmäinen Desibelin tarkastama orkesteri oli kuitenkin Joensuun omien poikien tähdittämä 51Koodia. Varsin vähäiset olivat odotukset keikan suhteen, eikä niskaan ropiseva sademäärä juurikaan fiiliksiä kohottanut. Orkesterin keskinäinen meininki lavalla oli silti sitä edistävien puitteiden puuttumisesta huolimatta ihailtavan innostunutta. Ja vaikka yleisöä ei liiasta innostumisesta voi syyttää, tuntui se silti varsin ilolla seurailevan bändin omaa meininkiä. Sitä toista levyä odotellessa ei setti juuri yllätyksiä tarjonnut: kokolailla taisi tulla Nimetty soitettua. Positiivisimpana yllätyksenä voi mainita itseään toteuttavana ennusteena toimineen kipaleen Kauas pilvet karkaavat. Kyllä, loppui se sataminen. Pariin otteeseen oli kitaristi Jutella ja kitaransa piuhoilla ongelmia keskinäisessä ymmärryksessä. Ei oikein kitararock ilman kitaraa vakuuttanut. Harmillisesti tuntui bändi pääsevän parhaaseen vauhtiinsa vasta viimeisessä Vain kuolleen ruumiisi yli -kappaleessa. Kyseenomaisen biisin japsikasarisyntikkasoolo jaksaa aina kaikessa perverssiydessään yllättää; kuin mäkkäristä saisi ruokaa.

Päiväfestivaalin suurimmat uudistukset liittyivät tänä vuonna anniskelualueen sijaintiin sekä kakkoslavan käyttöönottoon. Mallasjuoma virtasi nyt karjalantalon puolella ja olivatpa järjestäjät optimistisuudessaan laittaneet ulkoterassinkin pystyyn. Ja se kakkoslava, rekan lava toimitti sen asemaa. Saattaa kuullostaa kuppaselta paikalta seurata liveä, mutta varsin mainiosti lava sopi tapahtuman henkeen.

Myöhemmin illalla kakkoslavalle kiipesivät ska-rock-orkesteri Monica's Lipsin jäsenet. Ei nyt lokeroida musiikkiansa puhtaaksi ska-rockiksi, kuuluu siinä väliin aina puhdas punk ja valottipa Ilosaaren veto hieman reggaempaakin puolta. Oman sävynsä musiikkiin toi tällä kertaa myös trumpetistin antama panos. Huikea oli pienemmän lavan meininki päälavan jäykistelysulkeisiin verrattuna. Porukkahan jamitteli tahdissa kuin viimeistä päivää. Kyllä tässä tuli taas todistettua klubikeikoilta tuttu vuorovaikutuksen ja läheisyyden kokonaistunnelmaan antama lisätekijä. Ja tämä tunnelma kulki puolittain bändin uusimmalta Ep:ltä tutun ja uudemman(?) materiaalin kantamana. Tutuista biiseistä kolahtivat siinä itselle parhaiten loistelias Linda Steel ja chillimpää osastoa oleva Friday At The Park. Loppupuolella meinasikin sitten käydä pojilla lava vähäsen ahtaaksi; aiemmin samalla lavalla esiintyneen Hullut Hattuset -orkan jäsenistö tuli antamaan panoksensa yhden biisin ajaksi. Vaikutti melko improvisaatiopohjalta välistä menevän biisi, kun raja-aitoja haettiin niin skan kuin reggaenkin alueella. 11 ukkoa kamoineen rekan lavalla, tiivistä taisi olla.

Kun sitten ohitettiin lasten nukkumaanmenoaika oli eräiden kolmen miehen soveliasta astua valoon. Kahden vuoden tauon jälkeen oli Kotiteollisuus tullut taas testaamaan päälavan kestävyyden. Tuosta viimeksinähdystä oli jäänyt niin loistavat fiilikset, että ihan siinä mielenkiinnolla odotteli päästäisiinkö tänä vuonna samanlaiseen hurmokseen. Uusimman levyn nimibiisillä äijät aloittivat ja samaisen hengentuotoksen siivin edettiin vahvasti läpi keikan kun tuulinen ilta sai kannettavakseen mm. biisit Veri Valuu Maahan, Kuningas Mammona ja Minä Olen. Jonkinlaista nöyryyttä edellisen Ilosaaren vierailun jälkeen lienee matkaan tarttuneen, myönsi Hynynen nimittäin rehellisesti välissä, että "jännittää ihan vitusti". Muuten yleisö sai spiikeissä taas totuttua tavaraa niskaansa. Suomen nuoria toivoja sivistettiin myös Kielletyn Puun Hedelmistä, pohdittiin käsitettä Valtakunta ja kerrattiin mitenkä ne Virret Soi. Ei ihan vetänyt keikka vertoja Ilosaarirockissa nähdylle ja vaikutti tehty biisilista muutenkin "varman päälle" pelaamiselta. Ettei olisi vain tapahtunut äijillä leipääntymistä keikkailunsa suhteen? Encorena kuultiin vielä äidinkielen YO-kokeessakin aikoinaan tutuksi tullut Meren Mutaa.

Aika vaisulta tapahtuma tuntui kesän isompien festivaalien jälkeen. Tämän tyyppinen tapahtuma saattaisi toimia paremmin alkukesän aikoihin. Silti se toimi hyvänä keventänä laskuna musiikin saralla talveksi hiljentyvään Joensuuhun. Että sitä Kerubin paluuta odotellessa...

Jukka-Pekka Litja