Pääsivu
Esittely
Levyarviot
DVD-arviot
Pienet
Livearviot
Valokeilassa
Klassikko
Vapaa vyöhyke
Ajankohtaista
Ajatuskupla
Toimitus
Keskustelu
Artistihaku

Sivustolla on parhaillaan, 25 vierasta ja 0 jäsentä Online.

Et ole kirjautunut!

Kirjautuminen

Rekisteröityminen

Portishead: Dummy, 1994
00.00.2001
Se jokin, mikä tekee jonkin klassikoksi omalla alallaan, on jokaisen itsensä määriteltävissä. Se, mikä on minulle kulttituote, ei välttämättä heilauta seuraavan vastaantulijan sierainkarvaakaan. Tällä kertaa olen päätynyt esittelemään klassikkona Portishead -yhtyeen Dummy –albumin vuodelta 1994.

Muistan sen kuin eilisen päivän... Joskus viime vuosituhannen lopun aikojen häämöttäessä törmäsin Hyvinkään Isabelissa ( loistava levykauppa Hyvinkään kokoiselle kylälle ) käytettynä myytävään Tyhmyri/Nukke –albumiin, olisiko jopa maksanut valtavat 60 FIM. Olin luonnollisesti kuullut materiaalia aikaisemminkin, kiitos valveutuneen toveripiirini, mutta vasta syvällinen kuuntelu sytytti palavan rakkauden liekkiin.

Vaikka Portisheadia ei voi rehellisesti pitääkään trip-hopin luojana ja yhtyeen käyttämiä aineksia tipahtelee aika ajoin korvaan paljon iäkkäämmiltäkin taiteilijoilta, ei voi kieltää etteikö yhtye olisi ansainnut paikkaansa yhtenä genren klassikoista. Muista tekijöistä voidaan mainita esimerkiksi Massive Attack ja Tricky, mutta Portishead eroaa ensin mainitusta cool jazz- ja acid house -vaikutteillaan ja jälkimmäisen töistä vähemmällä avantgardisuudella ja rauhallisen popahtavalla otteellaan. Myös laulusolisti Beth Gibbonsin unenomainen tulkinta leimaa yhtyeen saundin omaksi tunnistettavaksi tyylikseen.

Portishead perustettiin vuonna 1991 Bristolissa, Englannissa Geoff Barrowin ja Gibbonsin toimesta. Dummy –debyyttilevyn julkaissut Go! Records kiinnitti yhtyeeseen huomiota kuultuaan yhtyeen tekemät musiikit elokuvaan To Kill A Dead Man. Levy äänitettiin yhdessä rummuista ja rumpukoneista vastanneen Dave McDonaldin ja kitarasta vastanneen Adrian Utleyn kanssa. Samalla Utley liittyi bändin miehistöön. Levy nousi vuoden albumiksi briteissä ja onnistui levittämään triphopin myös amerikan kultamaille.

Levyllä ei kertakaikkiaan ole huonoa tai heikkoa kappaletta. Vaikka hittibiisit Sour Times, Numb ja Glory Box ovat loistavia, levy on ennen kaikkea toimiva kokonaisuus pehmeää unenomaista biittiä, kauneutta ja synkkää trippiä. Rakastan tätä levyä, piste

Ilkka Valpasvuo

Lukukertoja: 1849
Tsekkaa myös nämä
Klassikko: 2001.00.00 Portishead: Dummy, 1994
Live: Estrella Damm Primavera Sound 08
Klassikoissa myös
Pulp: Different Class, 1995
Iron Maiden: Seventh Son of a Seventh Son, 1988
Blondie: Parallel Lines, 1978
Bruce Springsteen – Greetings From Asbury Park NJ, 1973
Satyricon: Volcano, 2002
Orbital: In Sides, 1996
KMFDM: Adios, 1999
New Order: Technique, 1989
The Who: Who´s Next, 1971
Mansun: Six, 1998
Hector: Eurooppa, 1981
Klamydia: Tippurikvartetti, 1994
Itä-Saksa: Let´s Kompromise, 1998
Circle: Meronia, 1994
King Crimson: Discipline, 1981
Captain Beefheart & His Magic Band: Trout Mask Replica, 1969