08.09.2004
Yo-talo/Tampere
Bitch Alert on viime aikoina heruttanut mukavasti ylistyssanoja etenkin brittiläisessä musiikkimediassa, joka on ottanut trion kakkoslevyn ..Rriot innostuneesti vastaan. Tampereen Yo-talolla oli kuitenkin luvassa lähinnä uunituoreen kolmosen, Kill Your Darlings -levyn kappaleiden varaan rakennettu keikka.
Ennen Alertin veivausta oli kuitenkin tarjolla Hellsinkiläisen Bloodflowers -orkesterin osaamista. Viiden hengen vauhdikas kitarapaahto perustui aika lailla duurivoittoiselle kitarariffittelylle, jossa ei sen suurempia hengähdystaukoja tarjoiltu. Villen ja Ripan kitarat juoksivat riehakkaasti volyymien pauhatessa ehkä pari pykälää liiankin kovalla. Tästä seurasi se, ettei vokalisti Janin sanailuista oikeastaan koko keikan aikana saanut sanaakaan selvää. Mikä ei kait ollut tarkoitus? Tästä ja soiton tasapaksuudesta johtuen en nyt vielä tällä keikalla sen suuremmin Verikukista innostunut, vaikka yhtyeen keikan jälkeen jakelema seitsemän biisin promo kuulostaakin alustavasti läpikäytynä ihan kohtuullisen mukavalta. Siitä lisää toisaalla myöhemmin.
Alertilla ei tällä kertaa ollut Kujansivun Jukkaa kitaranvarressa, koska herran oma The Prisondream -orkesteri soitteli Klubilla samoihin aikoihin. Kilpaileva keikka lienee myös osasyyllinen siihen, ettei Yo:lla ollut mitenkään tupaten kansaa, vaikkakin Alertin keikan alkaessa saatiin porukkaa jo liikkeellekin. Etenkin eräs valkoisesta kepistä päätellen sokea mies tuntui oleva äärettömän innostunut Heinien ja kumppaneiden annista.
Heinie, rumpali Maritta, basisti Kimmo ja toista kitaraa tällä keikalla kiduttanut herra Westman astelivat lavalle niinkuin pitääkin eli reteästi. Aloitusbiisin aikana meininki oli vielä hivenen hakevaa mutta jo seuraavana soitettu Blonde vakuutti ainakin meikäläisen siitä, että Bitch Alert on mennyt myös livesoitossaan aimo harppauksen eteenpäin. Verrattuna vaikkapa kesän Provinssirockin The Distillersin tasapaksuun kitarapunkkiin Alertin soitossa on kosolti enemmän ideaa ja vaihtelua. Heinien suloisen ”kömpelö” vihainen nuori nainen –imago puree hyvin juuri sen vuoksi, ettei hommasta tehdä liian totista. Marittan rytmitys pysyy hyvin kasassa eikä Kimmolla ole ongelmia bassonsa kanssa, vaikka herra yrittikin väittää yhden kappaleen aloitusta liian vaativaksi. Bändin liike on aikalailla juuri Kimmon harteilla, Maritta nyt tuskin pystyy rummuttelun ohessa liikoja riekkumaan ja Heinie joutuu kitaran lisäksi huolehtimaan myös siitä vokalisoinnista. Rupinen lauluääni alkaa olla hanskassa ja kun kerran sellaisia biisejä kuin (kaikille entisille poikaystäville omistettu) My Boy, Bikini, Excuse For Escape, Where’s My Happiness ja Birthday Girl löytyy setistä, täytyy yhtyä kehujiin; Bitch Alert vie Suomen rähisemällä maailmankartalle.
Kill Your Darlingsin valikoitujen palojen lisäksi settiin kuului myös Heinien maksan tilasta kertova My Liver sekä kahden biisin encoren käynnistänyt Loveson. Viime mainitun hempeilyn jälkeen Heinie kysyi halutaanko kuulla kitarasooloja ja alkoi näppäillä Latenight Lullabyn kitarakuviota. Myohäisyön tuutulauluun olikin hyvä lopettaa kieltämättä tarttuvasti rullannut keikka. You’ve got me babe, and it feels so good to be on top of you...
Ilkka Valpasvuo
