13.08.2004
Kaapelitehdas/Helsinki
Viiden vuoden ikään ehtinyt elektronisen musiikin mekka, Koneisto Festivaali, järjestettiin tänä vuonna vasta elokuun puolessa välissä. Muutamaa päivää aiemmin sääkin näytti kannattavan tätä valintaa, mutta loppuviikosta erityisesti yöt saivat festarivieraiden hampaat kalisemaan. Tapahtumapaikoista suurin osa on sijoitettu sokkeloisen Kaapelitehtaan uumeniin, joten hikisiäkin tunnelmia koettiin tanssivan kansan joukossa.
Konemusiikkiin vahvasti keskittyvässä tapahtumassa oli tällä kertaa tarpeeksi myös hip hopia, reggaeta sekä funkia, joten allekirjoittanutkin uskaltautui mukaan biletykseen. Kovin montaa minuuttia en dj-settejä jaksanut kuunnella, joten viikonlopun keikat jäivät niihin muutamaan tärkeimpään. Oli oikeastaan loistavaa olla kerrankin festivaalilla, jossa ei tarvinnut katsoa liian montaa artistia, ehti hengailla niin auringossa kuin chillailu-kahviloissakin, maalata oman festaritaideteoksen tai vain katsastaa mielenkiintoisiin asuihin sonnustautunutta festivaalikansaa.
Perjantain alkuillasta Lapin Kulta Stagella, eli Rantalavalla, esiintynyt kuubalainen rap-duo Alto Voltaje ei saanut kovin suuria massoja liikenteeseen. Vaikka porukkaa oli messissä vain kourallinen, eiintyivät Alex Hernandez ja Norlan Leygonier kokeneella otteella. Useampaan kertaan tänä kesänä nähty Alto Voltaje on aiemminkin vakuuttanut esiintymisellään, taidokkaalla räpäytyksellään sekä yleisön mukaan ottamisella. Tälläkin kertaa niin pojilla kuin vähälukuisella yleisöllä tuntui olevan hauskaa. Oman osansa Suomessa koko kesän keikkailleen duon musisointiin tekivät suomalaiset kosketinsoittaja-dj Jouni Helminen ja perkussionisti Petri Kentala. Settien loppuvaiheissa myös itse Paleface kutsuttiin lavalle ja kolmikon riimit iskivät vielä vauhdikkaampaan tahtiin. Hyvä alku festivaalille, jolla ei turhaa stressiä tarvinnut ottaa.
Perjantain toinen mielenkiinnon terästyshetki osui ilta yhdeksään. Jimi Tenor esiintyi Kilroy Main Arenalla samaan aikaan, kun Puppa J & Tasottavat takoivat maailmanparannusreggaetaan Rantalavalla. Jimi Tenor on hieman harvemmin kuultavissa oleva suomalaisartisti, joten tie vei päälavalle ja aivan eturiviin. Maestron loistavia rytmejä jouduttiin odottaa puolisen tuntia, mikä sai festivaalikriitikon ihmettelemään: myöhästymiset eivät kuulu suomalaisille festivaaleille. Erityisesti ihmetellä täytyy, että keikan alkua piti odotella ovien takana, eikä edes lavan edessä. Joka tapauksessa ”paras-ikinä” jimitenor-keikka korvasi odottelun. Jengiä oli illan mittaa saapunut festivaaleilla joitain tuhansia, joten pääareenan alue täyttyi sopivasti jammailevasta kansasta.
Jimi Tenorin kahdeksan miehiseen kokoonpanoon kuului itse Tenorin saksofonin, koskettimien, poikkihuilun ja vokaalien lisäksi muun muassa mahtavat torvet ja perkussiot. Arvostettavalla intensiteetillä esiintynyt ja vakuuttavasti yleisölle antautunut Tenor oli pukeutunut saman tyyliseen ”maharadzan” asuun kuin edellisellä tapaamisellakin. Omassa omituisuudessaan hän tuntuu haluavan luoda kuvaa oudosta nerosta kummallisissa kostuumeissa luomassa persoonallisia soundeja. Rauhallisesta soulista noustiin välillä riehakkaan experimentaaliseen funkiin ja illan pääesiintyjä oli ainakin minun osaltani selvä.
Myöhemmin Koneiston perjantaissa esiintyivät lähinnä DJ- starat Jori Hulkkosesta lähtien. Myös Plaidin kehuttiin olevan katsastamisen arvoinen, mutta jostain syystä ulkoilmoissa ei enää ollutkaan niin kylmä vaan Street Cafeen teet ja itämainen tunnelma istuivat taustalla pyörivään biittiin hyvin. Festivaali jatkui loistojatkojen kautta seuraavan päivän keikkoja kohti.
Nelli Korpi
