19.06.2004
Pihkala/Hyvinkää
Urheilu ja musiikki ovat nykypäivänä entistä lähempänä toisiaan; urheilijat soittavat ilmakitaraa maaliviivalla, rokkarit pelaavat jalkapalloa ja juoksevat maratonia. Valitettavasti musiikin ja urheilun yhteistyö ei aina ole täysin kitkatonta. Tästä hyvänä esimerkkinä toimi Hyvinkään Pesäpallon Itä-Länsi -tapahtuman yhteydessä järjestetty Hyvinkään bändikisan finaali. Itä-Länsi –organisaatio oli luvannut järjestää mainostuksen, näkyvyyttä bändeille sekä käytännön järjestelyt. Tosielämässä tapahtuma vaiettiin kuoliaaksi, lava sijaitsi tapahtuma-alueen reunamilla, täydellisesti piilossa yleisöltä. Bändeiltä evättiin pääsy autoineen tuomaan välineitään lavan lähelle, nuoret kisailijat joutuivat roudaamaan tunnetusti raskaan kalustonsa jalkapelillä. Lisäksi se kourallinen ihmisiä, jotka lopulta löysivät tapahtumaan, joutui maksamaan kalliin pääsylipun vaikkei pesäpallo välttämättä juurikaan olisi kiinnostanut.
Esikarsintojen kautta kisaan oli valittu kolme finalistia: Kevyttä metallia soittava Diabolica, voimapoppia soittava Blowfish -trio sekä raskaammalla akselilla operoiva Harha. Tuomaristoon kuului itseni lisäksi Käsityöläiset -orkesterin vokalisti Mica, Vandaalit -yhtyeestä tuttu Ari Haapalainen sekä Itä-Länsi –organisaation puolesta eräs Ylen kapellimestari. Arvosteluperusteina olivat biisintekotaito, sovitustaito, soittotaito, potentiaali omassa genressään sekä itse esiintyminen. Artisteille suotiin kolmen kappaleen verran aikaa vakuuttaa tuomaristo.
Arpa oli heittänyt ensimmäisen soittovuoron Diabolicalle. Viisimiehinen, kitaroilla, rytmiryhmällä sekä solistilla operoiva yhtye oli teknisesti kisan vahvin. Jo kolmella biisillä bändi pystyi osoittamaan kykyä monipuoliseen biisinkirjoitustaitoon. Keskimmäinen kappale Nothing To Lose osoitti potentiaalia jopa pieneksi hitiksi. Valitettavasti bändin esiintyminen ei noussut materiaalin tasolle, puitteet olisivat olleet paljon näkyvimmillekin lavarooleille. Ainoastaan toinen kitaristi Mikko Hämäläinen uskalsi näyttää rock-tähdeltä. Hyvien biisien ansiosta valitsimme bändin yhden äänen niukalla marginaalilla kisan voittajaksi.
Keskimmäinen esiintyjä Blowfish oli kisan selkeästi kunnianhimoisin akti. Valitettavasti nuorten soittajien taidot eivät vielä aivan riittäneet. Trio-kokoonpano on sikäli epäkiitollinen, että soittajien virheet kuuluvat ratkaisevan selvästi. Bändin musiikkia voi kutsua vaikkapa alternative popiksi, melko melankolista runopoikafiilistelyä. Soitto sortui liiaksi kikkailuun, etenkin laulaja tavoitteli äänialoja, joihin hän ei selkeästi yltänyt. Kolmesta bändistä selkeästi kehityskelpoisin, kolmikolla on asenne kohdallaan.
Viimeisenä esiintyi suomenkielistä raskasta paahtoa (vaihtoehtometallia?) soittava Harha. Itse olisin valinnut bändin voittajaksi jo pelkästään tiukan lavaesiintymisen perusteella. Kisan bändeistä ryhmä oli ainut, joka todella uskoi omaan juttuunsa. Valitettavasti tuomaristolle jäi hieman epäselväksi, mikä tämä juttu oli? Tiukat kitaravallit jättävät taakseen laulajan epäselvän laulun. Basisti oli ihan vitun tiukka, rumpali vain pääasiassa löi lujaa. Kun tämä ryhmä saa hiukan lisää selkeyttä soittoonsa ja lauluunsa, on aivan varmaa että he löytävät omat faninsa. Vaikka valtavirtayleisön suosio jäänee saavuttamatta.
Tuomariston toiminnasta on mainittava, että numeroarvostelu suosii keskinkertaisia bändejä, genresuosiota tavoittelevat ryhmät joutuvat kärsimään. Voittajabändi Diabolica soitti vielä muutaman bonusbiisin varsinaista kisaa huomattavsti rennommalla otteella. Palkintona bändi sai studioaikaa sekä soittopaikan Hyvinkään Sun Dance Dayssä lauantaina 21.8. Tapahtumana kisa oli valju, mutta bändien soittoahan tästä ei voi syyttää. Kyllä soittajat ansaitsisivat niin yleisön kuin järjestäjienkin tuen. Ehkä ensi kerralla ilman pesäpalloa?
Teemu Jokelainen
