12.06.2004 Samae Koskinen solo, Dive, Rubik, Red Carpet [Kipsari/Helsinki]

Pääsivu

Esittely

Levyarviot

DVD-arviot

Pienet

Livearviot

Valokeilassa

Klassikko

Vapaa vyöhyke

Ajankohtaista

Ajatuskupla

Toimitus

Keskustelu

Artistihaku

Sivustolla on parhaillaan, 72 vierasta ja 1 jäsentä Online.

Et ole kirjautunut!

Kirjautuminen

Rekisteröityminen

Samae Koskinen solo, Dive, Rubik, Red Carpet
12.06.2004
Kipsari/Helsinki

Kipsarin lauantai-illassa lavalle nousi neljä mainiota orkesteria leppoisalla tunnelmalla. Vaikka mitään hittibiisejä ei kuultukaan, saimme nauttia taidokkaasta soitosta ja hyvästä menosta.

Illan aloitteli Samae Koskinen Sister Flo -yhtyeestä. Mies soitteli akustista kitaraansa ja lauloi rauhallisella temmolla. Vaikka yleisö illan tässä vaiheessa tuntuikin vielä syventyvän keskusteluun pöydissä istuen, saivat Koskisen leppoisat biisit raikuvat aplodit.

Seuraavana lavalle nousi Dive kahden kitaran, basson ja rumpujen voimalla. Bändin soundi luotti kahteen kitaraansa ja hyvältähän sen indie-henkinen rock kuulosti. Tosin setin anti oli mielestäni kohtuullisen tasapaksu eivätkä biisit liiemmin eronneet toisistaan yhtä loppupään biisiä (Alive?) lukuunottamatta, joka oli kyllä ylivoimaisesti parempi kuin setin muut biisit yhteensä. Yleisökin siirtyi keskustelusta kuuntelumoodiin ja intoutui raivoisiin suosionosoituksiin. Harmi vain, että bändin lava-akti oli kovin vaisu ja välispiikit olemattomia. Olisi ollut hyvä tietää edes joidenkin biisien nimet!

Seuraavana lavalle roudattiin Rubik. Setti alkoi kohtuullisen yllättävästi, kun luulin ekaa biisiä soittimien virittelyksi! Bändiin kuului rumpalin ja basistin lisäksi kaksi kitaristia jotka välillä soittivat myös koskettimia. Ensimmäisen oudohkon biisin jälkeen päästiin kunnolla vauhtiin ja yllätys oli positiivinen. Musiikillisesti biisit vaihtelivat unenomaisesta rauhallisuudesta raivoisaan sähkökitarointiin, mutta yhteistä kaikille biiseille oli uskomattoman hieno äänimaailma. Tuntui kuin jokainen soundi olisi tarkkaan harkittu. Miinuspuolena bändi soitti kohtuuttomasti kovempaa kuin muut illan esiintyjät ja korvatulppille olisi ollut käyttöä. Tekninen osaaminen näkyi myös soittamiseen keskittymisenä, eikä mitään hirveitä revittelyjä lavalla nähty. Vaikkei Rubikin musiikki mitenkään mainstreamia olekaan, kannattaa nimi pitää korvan takana, uusi ep on kuulemma odotettavissa syksymmällä.

Illan lopuksi lavalle nousi Red Carpet. Yleisön reaktioista päätelleen Red Carpet oli illan odotetuin esiintyjä. Setin alkupuolella bändi soitti uudempaa tuotantoa ja loppupuolen menosta vastasivat vanhat ja varmat menobiisit. Se missä Red Carpet erosi positiivisesti illan muista esiintyjistä olivat jo tutuksi tulleet hauskat välispiikit ja meininki. Esimerkkinä toinen kitaristi ja basisti vaihtoivat yhden biisin ajaksi soittimiaan. Bändi tempoi yleisön mukaansa eikä edes valomerkki hiljentänyt menoa. Lavan edessä olikin porukkaa bilettämässä niin paljon kun sinne mahtui. Ja jos illan muita bändejä ei saatukaan houkuteltua encoreja soittamaan korjasi Red Carpet tilanteen muidenkin bändien puolesta ja soitto jatkui kauan vielä valomerkin jälkeenkin.

Tero Lyytikäinen

Lukukertoja: 3650

Uusimmat livearviot

Tuska Open Air – sunnuntai [Kaisaniemi/Helsinki]