DBTL: The Unisex, Indie-Iltamat

Kolmas Down By The Laituri päivä toi mukanaan sitä kaivattua energisempää menoa ja kunnon festaritunnelmaa, vaikka säät eivät edelleenkään suosineet ulkonahillujia. Laiturifestarin pääareenana on tänä vuonna Teatteriaukion jättiteltta Aurajoen rannassa, jossa useampina iltoina on musiikkia pääasiassa keskitien kulkijoille. Ainut pumppu, jonka olin aikonut tsekata teltalla oli Redrama, mutta harmillisesti Negative paahtoi pikkutyttöjä kiljuntakuoroon iltakahdeksan aikaan edellä mainitun sijasta. Aikataulumuutokset toki kuuluvat festareille, mutta tällä kertaa jäivät hiphopit ja reggaet tsekkaamatta myös perjantaita jatkaneilta Tulenkantajilta ja Jukka Poika & Jenkkarekalta.

Illan ensimmäinen keikkakohde oli ruotsalainen The Unisex Kårenilla. Jengiä ei tänäänkään ollut saapunut paikalle järin suuria määriä, mutta se ei tuntunut The Unisexiä haittaavan. Bändistä on kuulunut kovin eriäviä mielipiteitä, mutta tämän perusteella on ihan turhaa laukoa kateellisia kommentteja ulkonäöllä ratsastavista kukkoilijoista. Tottakai kunnon rockailuun kuuluu myös starailua ja keimailua, mutta itse musiikkiahan sitä pitäisi arvostella. Ja tällä kertaa se vakuutti täysin. Garagerockia glam-vivahteilla paahtanut pumppu kulkee jossain The Strokesin ja Black Rebel Motorcycle Clubin jäljissä, mutta on saanut menoonsa myös tarvittavaa omaleimaisuutta. Laulajan sexyn käheä ääni, koskettimet, parit kitarat ja hiuspehkot olivat pääosassa, mutta kokonaissoundi oli mitä toimivin. Kuusikko veti reilun puolen tunnin setin läpi tyylillä, ja se jengi joka paikalle oli saapunut oli myyty.

Seuraavaksi suunta vei SUE:n perinteisiin Indie-Iltamiin S-Osikselle ja TVO:lle, jonne myös edellinen bändi olisi sopinut kuin nakutettu. Jos Kårenilla oli ollut tilavaa ja iisiä menoa, samaa ei voi sanoa osakuntabaareista. Kuumuus, väen paljous ja rankka tunnelma syöksyivät silmille heti astuessani ovesta sisään. Indie-Iltamien meno oli jotain niin erilaista kuin mihin on viime aikoina totuttu. Tällaista pogoilua, daivailua ja sekoilua, mutta samalla loistavaa musiikkia, saa hakea. Vaikka bändit vaihtelivat laidasta laitaan, olivat kaikkien musiikkityylien sanansaattajat sulassa sovussa toistensa kanssa. Hiphopparit, punkkarit ja rockarit bilettivät kaikki samaa musaa mitä se sitten olikaan. Tässä oli sitä oikeaa festarimenoa, jota kylmyydessä värjötellessä sai etsiä.

Keikkojen seuraaminen tosin jäi hieman vaikeaksi väen paljoudessa ja tukahduttavassa kuumuudessa. Ruotsalainen Organism 12 paahtoi ruotsinkielistä hip hoppia S-Osiksen puolella samaan aikaan, kun Evilssons revitti ska-punk-rockia TVO:lla. Vaikka niin punk kuin skakin kuuluvat musiikkikategorioihin, joita en yleensä voi edes sietää, iski Evilssons tällä kertaa jopa minuun. Ylienergisen hauska meno lavalla ja sekopäinen yleisö vetivät mukanaan.

Seuraava järjettömyyttä hipova keikka kuultiin Promoelta S-Osiksen puolella. Ruotsalaisen Looptroopista tunnetun miehen setit saivat jalan jos toisenkin liikkeelle, mutta myös ajatuksiin jotain muuta kuin kaljan litkimistä. Yhteiskunnallista sanomaa, sodan ja Amerikan vastaisuutta levittänyt rastahemmo upotti melodisen reggaehenkisen hiphoppinsa jengiin aivan kybällä ja ansaitsi saamansa vastaanoton.

Jos oli Evilssons yllättänyt, sen teki myös No Shame. Periaatteessa kamalaa punkkia, mutta niin hyvällä menolla veivannut pumppu nosti mielen perukoille haudatut teinivuodet, jolloin tämäkin tyttö kävi paremman puutteessa myös punk-keikoilla. Uskomatonta, mutta totta. Muuta tästä keikasta ei oikein voi sanoa, kun lavanäkymät olivat pogoilevan jengin peitossa ja kuumuus tukahdutti ajatuksen voiman.

Illan pääesiintyjää Sweatmasteria saatiin odottaa muutama hetki, mutta odotukset palkittiin voimalla. Viime aikoina vähemmän keikkaillut pumppu otti kotikaupungin jengin haltuunsa kuten oli tehnyt vuoden takaisissa Indie-Iltamissakin. S-Osiksen lavan edustalla yksi jos toinenkin sai säärensä mustelmille, kun Matti, Mikko ja Sasu paahtoivat tuttuja ja uudempia garagerock biisejään jengin tajuntaan, tai tajuttomuuteen. Myös encoreja päästiin kuulemaa ja sweatmasterinpuute oli jossain määrin tyydytetty.

Perjantai-ilta näytti mitä kunnon festarimeno parhaimmillaan voi olla. Vaikka ei tässä voi kuin ihmetellä, että kesäkuun puolta väliä viedään ja hikisiä kesätunnelmia saa hakea sisätiloista. Säällehän järjestäjä ei koskaan mitään voi, mutta myös erikoiset bändiyhdistelmät eivät aina välttämättä toimi, kuten Kårenilla huomattiin. TVO:lla ja S-Osiksella toisaalta yhdistelmät saivat aikaan illan villiyden. Oli suorastaan järjettömän hienoa olla taas kunnon underground-baareissa, joissa ei vähään aikaan ole tullut käytyä. Näissä mestoissa on sitä aitoutta, jota aikoinaan nuokkarien keikoilla oli aina. Back to the roots!

Nelli Korpi