Tampere-Ilmiö

Perinteeksi muodostunut Tampere-Ilmiö -bändikisa oli tänä vuonna erittäin kovatasoinen. Kilpailun järjestäneen Tampereen kaupungin Nuorisofoorumin jäsenet olivatkin vaikean tehtävän edessä valitessaan loppukilpailuun päässeet artistit, sillä tasokkaita demoja lähetettiin ehdolle harvinaisen runsaasti. Tiukasta karsinnasta johtuen jokainen seitsemästä loppukilpailuun päässeestä bändistä voi onnitella itseään, vaikkei sitä kirkkainta palkintoa olisikaan saanut. Ykköstilan vuonna 2004 nappasi Moneyfest -yhtye, joka vielä ohjelmistossa esiintyi vanhalla Shirker’s Ink -nimellä. Nimisotkuista viis, bändi oli yksimielisen tuomariston mielestä selvästi kypsintä antia tämän vuoden kilpailussa. Kunniamaininnan sai Kaukajärven oma hiphop-duo Kombinaatio, jonka setissä rentous yhdistyi oikealla tavalla osaamiseen. Myös kaksikon taustat olivat hyvässä kunnossa, vaikka taustanauhojen kanssa esiintyvän aktin rinnastaminen ”perinteisillä” soittimilla vetäviin orkkiin onkin hieman hankalaa.

Illan aloitti kuitenkin kilpailun ulkopuolella esiintynyt irlantilais-suomalainen Outcold, jonka soittoon oli viimeksi kuluneen vuoden aikana tullut aimo annos lisää varmuutta. Vaikka yhtyeen grungehtava amerikanrokki ei kuulu allekirjoittaneen suosikkityyleihin, eteni Outcoldin setti varsin hyvällä sykkeellä. Myös bändin uudemmat, hieman jopa punk-sävytteiset kappaleet kuulostivat oikein hyvältä.

Ensimmäinen kilpailuun osallistunut bändi oli Headman. Ironiaa (toivottavasti!) tihkuen itsensä lavalle ”maailman kovinpana heavyrock-yhtyeenä” spiikannut Headman sompaili varsin perinnetietoisen mätkeen parissa, itselläni kävi mielessä mm. Judas Priest ja lähinnä 6-kielisestä bassosta johtuen Dream Theater. Pojilla oli soittopuoli hyvin hallussa ja myös laulajalla oli pokkaa vetää homma hallitusti överiksi. Biisit eivät vielä omaperäisyydellään loistaneet, joten siihen osastoon kannattaa jatkossa suunnata tilulilu-soolojen sijaan harjoitusta.

Toisena lavan otti haltuunsa voittaja Moneyfest. Bändin keski-ikä oli hieman korkeampi kuin muiden osallistujien, mutta tuomaristo katsoi tätä läpi sormien – olihan tarkoitus löytää yksinkertaisesti paras ryhmä, ikään katsomatta. Moneyfestin pirteä laulaja Anna-Kreetta oli lavalla kuin kotonaan ja soittajapojat hoitivat hommansa eleettömästi, mutta ammattitaitoisesti. Kappaleista löytyi hienoja soundillisia pikkujippoja, jotka paljastivat että ihan aloittelijoista ei enää ole kyse. Myös biisien sovituksia oli muista kilpailijoista poiketen selkeästi mietitty. Toivottavasti bändi pystyy jollain lailla hyödyntämään kilpailun voiton, jos ei muuten niin ainakin lisääntyvänä keikkailuna.

Julma isäntä oli kilpailun kolmas bändi. Isännällä tarkoitettiin tässä yhteydessä ilmeisesti yhtyeen laulajaa, jonka habitus oli asennetta myöten kuin pohjalaisen puukkojunkkari-häjyn. Musiikillisesti Julma isäntä kulki kuitenkin varsin yksitotista polkua, sillä yhtyeen suomirock ei ollut sieltä persoonallisemmasta päästä. Myös soittopuoli tökki hetkittäin ja bändi ei hetkeäkään vaikuttanut olevansa lavalla kotonaan. Yritystä piisasi, mutta tulokset jäivät odottamaan itseään.

Seuraavana oli vuorossa Kombinaatio, suoraan Kaukajärven Kova Luu -perheestä! Duon biisit olivat järjestäen tarttuvia ja sinällään aivan valmista tavaraa radioaalloille. Erityisen mehukas oli viimeisenä esitetty kappale, jonka vuoropuhelussa MC: t Juniori ja Kuolematon pääsivät esittämään parasta osaamistaan. Bändin setti oli taustoja myöten niin hyvässä kuosissa, että tuomaristo heltyi antamaan Kombinaatiolle kunniaosoituksen maininnalla ”valmis paketti”. Tästä kuullaan vielä.

Yksinkertaista Laura, Leena & Pojat -nimeä totteleva ryhmä oli kaikin puolin taidokas poppoo, mutta ulosannissa haiskahti hieman liikaa ns. musiikkiluokkamaisuus. Bändin solisti/kosketinsoittaja (ilmeisesti siis Laura) oli kyllä kirjoittanut pari oikein hyvää kappaletta, joista paistoi selkeä lahjakkuus ja rakkaus musiikkia kohtaan, mutta nimenomaan bändinä ei Laura, Leena ja kumppanit eivät vakuuttaneet. Lähtökohdat ovat kuitenkin todella hyvät, taisihan bändin keski-ikäkin olla lähellä viittätoista.

InSector oli kisan ainoa örinäbändi. Brutaali mättö ja kova volyymi sopivatkin InSectorille hyvin, mutta rauhallisemmissa osuuksissa bändi vielä haparoi. Lauluosuudet menivät vähän sinne tänne ja myös soitossa ei ollut tämän genren vaatimaa tiukkuutta. Yhtye sai kuitenkin porukan hyvin liikkeelle ja pian lavanedusta olikin täynnä kiinnostuneita silmäpareja.

Viimeinen kilpailija oli Sunsircus, joka haki kovasti vielä omaa linjaansa. Pojat seikkailivat milloin dubin milloin psykedelian kimpussa, mutta punainen lanka oli jatkuvasti kadoksissa. Tilannetta ei auttanut päälleliimatut vokaaliosuudet – tämä olisi instrumentaalikamana toiminut selvästi paremmin.

Tuomariston kokoonnuttua pohtimaan tuloksia esiintyi Vanhan kirjastotalon lavalla vielä mainio funk/hiphop-sakki Tulenkantajat, joka toi kylmään iltaan sopivaa värinää lämpimällä soundillaan. Kaikin puolin mukava ilta, joten eiköhän ensi vuonna oteta uudestaan!

Jari Jokirinne, kuvat Paula Salmijärvi