22.04.2004
Klubi/Turku
Ruotsin ihmeiden illan aloitti puoli kahdentoista paikkeilla Weeping Willowsin lämmittelijä Tiger Lou. Klubille oli ehtinyt kerääntyä jengiä jo varsin paljon, kun viisikko pääsi vauhtiin. Hyvällä otteella persoonallista kitara-rockia soittaneen bändin musiikki otettiin vastaan innolla. Jengi jammasi rauhallisesti lavan edessä ja antoi kunnon ablodeja tukholmalaiselle pumpulle. Maaliskuussa ilmestynyt Is My Head Still On? –debyyttialbumi nousi oman ostoslistan kärkeen tämän reilun puolen tunnin setin aikana. Basso oli loistavassa osassa eikä muutenkaan liikoja kirararockin perinteitä kumarreltu. Muiden yläpuolelle nousi keikan puolivälissä soitettu Warmth, joka sai aikaan entistäkin suuremmat ablodit ja jengi oli myyty. Vaikka laulajan kihlasormus saikin muutaman tyttösen harmistumaan, oli nuoressa bändissä muitakin varteenotettavia päiväunien kohteita. Pohjoismaiden lisäksi Saksaa ja Yhdysvaltoja kiertänyt pumppu vakuutteli hyvää meininkiä ja kiitteli yleisöä moneen otteeseen. Tiger Loussa on todella paljon potentiaalia niin musiikillisesti kuin muutenkin.
Hetken kuluttua päästiin illan pääesiintyjän mukaan. Klubi oli jo tässä vaiheessa lähes täynnä ja tunnelma korkealla. Heti alkuun laulaja Magnus Carlson paljasti edellisillan keikan jatkot Helsingissä 22-Pistepirkon äijien kanssa. ”Jaloviinaa” oli kuulemma tullut kitattua sitä rataa, että pientä krapulaa oli vieläkin ilmassa. Olotilastaan huolimatta Weeping Willowsin muusikot soittivat jo melkein kymmenen vuoden aikana kertyneitä biisejään hyvän setin. Depeche Moden, Kentin ja The Smithsin risteytyksessä kuljettiin mukavasti uuden levyn Presence biiseistä vanhempaan kamaan. Muun muassa Hold Me sai hyvän vastaanoton ja Tampereen Doris -klubin vakkaribiisi Touch Me innoitti varmasti illan kovimmat yhteislaulut.
Laulajalla tuntui olevan perusesiintyminen päällä, mutta muilla oli aavisteltavissa edellisillasta johtuvaa väsymystä. Hieman enemmän kontaktia yleisön kanssa olisi kaivannut eikä vaan soittimiin tuijottelua. Basisti Stefan Axelsenilta irtosi muutama kiitos suomeksi, mutta muut tyytyivät vaan soittamaan. Onneksi Carlsonilta riitti juttua muidenkin edestä. Suuri Suomi-fani omisti biisin Topi Sorsakoskelle ja muisteli Weeping Willowsin edellistä Suomen kiertuetta, jolla The Crash oli ollut lämmittelijänä. Nyt laulaja uumoili turkulaisbändin olevan valloittamassa Ameriikkaa, mutta toivotti bändin pojat kuitenkin keikan jatkoille, joilla ”jaloviinaa” olisi taas tarjolla. Iltaa edettiin hieman liian 80-luku tunnelmissa eikä WW kovin suurta hehkutusta muutenkaan minulta saa. Ihan mukavaa settiä, kiinnostavaa nähdä bändi keikalla ja pääasiahan oli, että jengi diggaili. Illan annista jäi käteen kuitenkin huomattavan paljon positiivisempi fiilis Tiger Loun osalta.
Nelli Korpi
