Likeminded

Edellisestä törmäyksestä Desibelin valokeilassakin jututetun Hämeenlinnalaisen Likemindedin kanssa oli ehtinyt vierähtää jo lähemmäs kaksi vuotta. Tällä kertaa ei paikkana ollut legendaarinen Ämyrock vaan Downtownin rock-klubi. Iltaa ei voi kuvailla suureksi yleisömenestykseksi, mutta siitä ei bändin musatyyliä kovasti voi syyttää. Taannoin Suomen Liverpooliksi kuvaillussa Turussa kitarapop-bändit on yleensä otettu vastaan avoimin ja kiinnostunein mielin. Tällä kertaa kaupungin poppailijat kuitenkin missasivat Likemindedin harvoin Turkuun asti yltävän kiertueen.

Ilta alkoi poikien kanssa turinoidessa ja kuulumisia vaihdellessa. Likemindedin kahdeksan kuukauden keikkatauko johtui osittain miehistön vaihdoksista rumpupallilla. Lasse Vartiainen oli ottanut kapulat käteen pääkaksikko laulaja-kitaristi Olli Pitkäsen ja basisti Olli Vartiaisen takana. Kiertuettaan Hämeenlinnaan ja Viialaan jatkavan bändin musisointiin päästiin lähempänä puoltayötä. Alku oli lupaava, mutta jo neljännen biisin aikana Pitkäsen kitaran kieli teki tepposet ja keikka sai ennakkoa aiemman tauon Magic Button –biisin vauhdikkaiden rallien keskellä.

Settiä jatkettiin hetken päästä ensiesityksen saaneella Wedding Singerillä. Kovin Escobar -tyylisestä biisistä jatkettiin cover-osastoon, Joan Osbornen One of Us -hittiin. Myös kulttileffaa Reality Bites muistettiin samoin nimetyllä biisillä, joka soikin mitä mukavimmin. Ensimmäisen setin yhdeksän biisiä saivat seurakseen jo lähempänä puolta kahta toisen vastaavan esityksen. Alun uudet biisit innostivat, mutta muuten jatkettiin aiemmilla linjoilla. Reilut kymmenen henkeä baarissa saivat aikaan hyvät ablodit ja lopun Pentti -biisi omistettuna yleisön kovaäänisimmälle, Pasi-Pentille, sai ehkä ne kovimmat suosionosoitukset.

Likemindediltä kuultiin hyvää musiikkia pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Ehkä seuraavalla kerralla kannattaa lyöttäytyä paikallisten bändien joukkoon, niin Turunkin suuri yleisö löytää Hämeen lahjan brittipopille. Illan kuluttaminen livemusiikin seurassa ei kuitenkaan kärsinyt vähäisestä porukasta kummemmin. Olli Pitkäsen ääni vakuuttaa, biiseissä on potentiaalia ja lavakokemusta pojille on vuosien saatossa kertynyt myös Murgeli- ja Retkibanaani –bändeistä. Tämän torstai-illan jälkeen jään odottamaan innolla seuraavaa tapaamista pumpun kanssa.

Nelli Korpi