03.04.2004
Klubi/Tampere
Kuinka kauan industrial noise eli tehdasrakennusmeteli on nautinnollista? Onko musiikki silloin enää kovinkaan kuulijaystävällistä, kun joutuu irvistäen tukkimaan korvansa metelin raastavuuden käydessä ylivoimaiseksi? Metelimusiikki kyllä yleisesti ottaen kuuluu omiin, jos nyt ei suosikkeihin, niin ainakin kuunteluun suodattuviin musiikin tyyleihin.
Lauantaisella, legendaarisen elektronisen musiikin kotimaisen kentän uranuurtajan, Pan Sonicin keikalla nämä mietteet nousivat vahvasti mieleen. Vaikka Mika Vainion ja Ilpo Väisäsen junnaava ja enemmän hypnoottinen kuin tanssipotkuinen namikoiden vääntely oli pääsääntöisesti nautinnollista, kävivät hetkittäiset sirkkeliäänet ainakin meikäläisen korviin hiukan liikaa. Etenkin keikan loppupuolella lievää vakavampi ahdistuskohtaus oli käymässä päälle. Vika voi tietysti olla myös kuulijan korvissa, ainakaan edellisenä iltana samalla lavalla esiintynyttä herra Sänpäkkilää ei sirkkelinkirskutus ollut kuuleman mukaan ahdistanut. Rytmikkäämpi puoli ohjelmoinnista olikin jo sitä meikäläisenkin mielestä viihdyttävää puolta. Kaksikolla oli kieltämättä settinsä niin tiukasti hanskassa kuin se ylipäätään voi olla. Vuosien kokemus näkyy. Suhteellisen eleettömästi esitetty setti sai hiukan näyttävyyttä heittimellä kankaalle sykkivästä pulssista. Myös Klubille rakennetut muutamat valotaideteokset nostivat visuaalisen annin tasoa. Vaikka itselläni ei tanssijalka juuri meiningistä innostunutkaan, alkoi loppukeikasta lattialla se peppukin heilua. Pahimmillaan raastavaa, pääasiassa kokemisen arvoinen ja todella ammattitaitoinen esitys.
Eihän Pan Sonic toki yksin esiintynyt Tampere Biennalen lauantai-illan Elektroni -klubilla. Giant Robotin mikkimies Tuomas Toivosen sekä Kimmo Oksasen ja Pete Salosen projekti Acid Kings sekä suomihousen toivo Jori Hulkkonen vahvistivat hieman yllättäen ensimmäisenä soittaneen Sonic -kaksikon iltaa. Osa ihmisistä oli selvästi tullut paikalle pelkästään Sonicin vuoksi ja lähtivätkin pois samantien ilman encoreita päättyneen keikan hiljennyttyä. Väliajat musiikista huolehtivat Keys Of Lifen deejiit suhteellisen juoksevalla house-pohjalla rullanneella musiikkiannilla. Vaikka populaa poistuikin heti ensimmäisen esiintyjän jälkeen, oli Klubilla silti kiitettävän runsas edustus elektronisen musiikin ystäviä. Muutamat jopa laittoivat jalalla koreasti.
Puolenyön jälkeen kolmimiehinen Acid Kings alkoi nytkyttää kuulijoita happoisella trancehousella ja parikymmentä innokkainta antoikin huomionsa syventyä musiikin pauloihin rytmikkäällä liikehdinnällä. Vapaapainimaskeihin sonnustautunut konetrio ainakin eli musiikkiaan sadalla mukana ja hymynaamoilla varustettu esittelytausta vaihtui pian vaarallisen punaisiin spotteihin ja keikkataltiointiin. Musiikki ei sen suurempia kikkaillut tai kierrellyt, konstailemattoman mukaansatempaavaa tanssilattiaruoskaa ja rytmiä sieltä mielenkiintoisemmasta päästä. Sopivia hidasteluja ja miltei hallitsemattomaksi karkaavaa kiihdyttelyä. Kolmikon päästessä vauhtiin alkoi lattiakin täytyä ja kieltämättä ihan ansiosta. Happokuninkaat osaavat hommansa. Tästä kuullaan vielä ja toivottavasti paljon!
Housea on, kuten muitakin musiikin lajeja, tasan kahta lajia; hyvää ja huonoa. Minä olen aina pitänyt Jori Hulkkosen tyylistä housen parissa. Vaikka se jyräävä ymts ymts -perusbiitti löytyy sieltä taustalta, Hulkkonen pehmentää juoksutustaan mukavasti keinuvilla ja suhisevilla väliosilla. Myös itse biitti on myös usein melko pehmeästi iskevää, vaikkakin jopa korviin käyvää jyrääkin Klubilla kuultiin. Numikoiden vääntelyn ja ohjelmointien ohella Hulkkosen settiin kuului muutamia laulusämplejä sekä ainakin kerran herra käytti myös pienenpientä kosketinta. Huipennus saatiin saksofonin tuella, jota Hulkkonen töräytteli yli tunnin kestäneen keikan loppupuolella. Lähemmäs satapäinen joukko hippasi Hulkkosen tyylikkään housen tahtiin, ilmapalloja lenteli ja valokeilat halkoivat Klubin hämäryyttä. Myös Klubin äänentoisto oli vireessä, maestro oli itse käynyt kiittelemässä soundeja äänimies Pevelle. Täytyy myöntää Hulkkosen olevan ehkä kotimaan kovin housedeejii eikä maailmanluokan kärjestäkään taida juuri jäädä. Illan tanssihuipentuma, jopa Acid Kingsin loistavan keikan jälkeen.
Ilkka Valpasvuo
