Töminä-Klubi

Muistutuksen kesästä ja kesän festareista toi Jyväskylään muassaan Ilosaarirock -klubina mainetta niittänyt Töminä. Normaalistihan Töminä sijoittuu Ilosaarirock -viikonlopun perjantaille ja näin ollen pidot on tähän mennessä pidetty aina Laulurinteen kupeessa Joensuussa. No mutta – niinhän se sanonta menee, että vierivä kivi ei sammaloidu. Ja lisää tömistelyä on toki luvassa totutusti heinäkuun puolessa välissä – siellä idässä. Joensuun pop-muusikoiden järjestämällä bussikyydillä tapahtuman synnyinsijoilta karkeloihin saapui jonkinmoinen lössi porukkaa. Tämä olikin ihan tarpeen, Jyväskylässä paikalle saapuneiden aboriginaalien jäädessä Joensuulaisten lukumäärää vastaavaksi.

Keleeeeeeeee! Järjestäjien ilmoittama soiton aloittamisaika piti kerrankin paikkansa. Historiallista! Allekirjoittanutta se tällä kertaa lähinnä vitutti. Vartin verran ilmoitetun ajankohdasta myöhässä paikalle ilmaantuessani illan ensimmäinen bändi Monica' s Lips laittoi lavalla kympillä menemään. Ääntä ei kuulunut. Meno ja vilske johtui kamojen siirrosta. Eipä siinä sitten muuta kun ***** otassa baarin puolelle seuraavaa orkesteria odottelemaan...

Sympatioita alun pettymykseen tarjosikin hetken tilannetarkastelun jälkeen tuo raskaan suomalaisen metallin jyväskyläläisjyrä, jossa Timo Rautiainenkin - silloin kun sillä oli vielä tukkaa - viime vuosituhannella opetteli kitaraa soittamaan. Hyvät naiset ja herrat: Alkuaineiden jaksollisesta taulukosta raskaimpia tarjoilemaan saapui Lyijykomppania! Yleisökin aloitteli siinä jo pikkuhiljaa ohjattua niskaveryttelyä. Mallia näytti kitaristi/laulaja Strandman. Mustaan ja valkoiseen sonnustautuneet miehet saivatkin meininkiä nostettua, ainakin perseitä baarin penkeiltä ja soitto kulki. Tässä on taas yksi bändi, jolle yksi kuusikielinen riittää mainiosti. Asenne velvoittaa ja taito riittää, mikäs sen mainiompaa. Bändin nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat myös alkuperäisjäsen Moilanen, sekä "uudempi" mies Lindström. Setin loppupuolella kuultu Jaloviinamies kiteytti jokseenkin osuvasti mennyttä - miehen lohtua tänäkin päivänä. Mies urvottaa tolkku pois/ sika syö mieheltä mökkiä alta/ mutta onneksi piirongin laatikossa/ syrjällään kellottaa jaloviinapulloja...

Nopearytmisempää, elektrompaa ja toiveikkaampaa biittiä illalla veti Aavikko. 6-nepa soundeistaan tunnetun elektronisen musiikin outolinnun keikka osoitti taas kerran suomalaisen yleisön avarakatseisuuden: Samat jampat ja emput ne siellä pisti jalalla koreaksi kun Lyijykomppanian keikallakin. Eikä posse niin kännissä ollut, ettei olisi musiikkilajin muutosta huomannut; respect. Kokonaisuudessaan varsin piristävää. Illan aikana kuulemattomia taajuuksia korville ja noin...

Viimeisenä lavalle saapui keikkakonkari, mutta kuitenkin vasta vähän aikaa sitten debyyttinsä julkaissut Disco Ensemble. Emo/hardcore/punk -akselilla liikkuva DE summasi illan annin intensiiviseen vetoonsa: Uuden levynsä materiaali riitti melko tasan bändille varattuun aikaan. Eipä siitä paljon bändi olisi paremmaksi voinut laittaa; Hillitöntä pomppimista ja nostatusmeininkiä oli nimittäin tarjolla. Henkilökohtaiset suosikkibiisini Dynamic Days sekä In Neon päättivät kuin tilattuna loistavan keikan: Lieneekö äijillä ajatustenlukijan kykyjä?

Hieno ilta. Hienot bändit. Hieno, joskin harvalukuinen yleisö. Mutta, mitä mitä; anniskelualueella hinnat ennallaan? Säälikää nyt Lutakon päättäjät vähän meitä ja tarkistakaa ylätaulun numerotietoja. Yhteenvetona: toivotaan tapahtumasta tänne Keski-Suomeen perinnettä ja tömistellään ensi vuonna uudestaan!

Jukka-Pekka Litja