Harum-Scarum (USA), ym.

Vastavirtaklubilla Laternassa vietettiin hooceepunkin juhlaa raivokkaissa ja nostalgisissa merkeissä. Jokainen illan neljästä esiintyjästä oli jo varsin kokenut kehäkettu, voidaanhan Riistettyjä pitää jo melkoisena suomalaisen punkin konkarina kolmen vuosikymmenen kokemuksellaan. Myös mainion Jenkkiläisen femcore –yhtyeen Harum-Scarumin ensivierailu Suomessa oli melkoista juhlaa ja täpötäydestä Laternasta päätellen kovin odotettu tapaus.

Kolmatta vuosikymmentä pauhaava Riistetyt kulkee nykyään kokoonpanolla, jossa Lazze laulaa, Vege pieksee kuusikielistä, Nappi paukuttaa nelikielistä ja Perttu antaa tahdin kapuloilla. Kovin brutaalia trashiä paahtava nelikko soitti hyvän ja tiukan, mutta hivenen pitkän keikan. Lazze osallisti yleisöä eturivissä tarjoten mikkiä suuntaan ja toiseen ja osa jengistä alkoi jo lämmetä mukavasti. Varttuneempi punk-väki tuntui olevan Riistetyistä eniten innoissaan. Vokaaleista ei kyllä juuri selvää saanut, mutta fanit kyllä pysyivät hyvin mukana sanoman karjumisessa. Kaiken kaikkiaan oikein mainio aloitus iltaan. Erikoinen piirre oli lunkin Ile -nimisen herran käyttäminen basarin vastapainona. Kun ei meinannut patteristo pysyä aloillaan, otettiin mies yleisöstä käärimään sätkiä, nuokkumaan ja hörppimään olutta rumpujen eteen. Hilpeää.

Hivenen melodisempaan suuntaan vaihtoi viisihenkinen Juggling Jugulars. Bändin leimaavimpana piirteenä nykypäivänä on laulaja Arja, nelikymppinen vihainen nainen, jonka punk-aktiivisuudelle täytyy nostaa hattua. Jugulars ei saanut yleisöä ihan Riistettyjen lailla mukaan, mutta kieltämättä melkoisen toimiva oli myös kakkosbändin setti. Bändiä ei mitenkään hirveän usein enää keikoilla kotimaassa näe, mutta ulkomailla käydään nähtävästi vuosittain.

Rumpupainomies Ilen mainiolla sisäänspiikkauksella saatiin lavalle illan kolmas esiintyjä. Nelimiehinen Selfish soittaa tiukan raivokasta metallihtavaa jap-corea laulaja Jannen näyttävällä riehumisella pitissä. Rumpali Oton raivokkuus lyömien kanssa oli enemmän kuin vakuuttavaa, eikä muunkaan bändin touhussa ollut paljoa moittimista. Selfish oli ensimmäinen bändi, jonka keikka ei alkanut venyä liikaa lopussa, tiukasti tuutattiin tiivis ja riehakas setti. Tunnelma alkoi viimeistään Selfishin keikalla olla sananmukaisesti katossa, kun viimeisetkin punkin ystävät alkoivat päästä vauhtiin. Ja hiki lentää...

Jos olivat illan kotimaiset vedot tasokkaita ja jengi hyvin mukana, veti kolmen pienen Amerikanneidon raivokas fem-core -orkesteri Harum-Scarum varmasti illan huipentuman. Triomuodossa pelaavaa bändiä oli Laternassa täydentämässä Manifesto Jukeboxin rumpali Jukka, koska bändin oma rumpali Shari oli rikkonut kätensä. Kitaristi Tonin ja basisti Dyannen täydentämä nelikko veti lavanedustan aivan tukkoon ja voi sanoa, että eipä ole vastaavan kovia keikkoja tullut juuri Laternassa ennen vastaan. Paikan hienosteleva sisustus tauluineen, vanhoine huonekaluineen ja kattokruunuineen antoi mukavaa kontrastia nupit kaakossa paahtavaan punk-raivoamiseen. Meinasivat ne kattokruunut olla hetkittäin hätää kärsimässäkin, kun innostunut yleisö surffasi(!) lamppuja kolistellen. Koska Sharin käsi oli paketissa, keskittyi neito täysin mikkityöskentelyyn niin lavalla kuin yleisön joukossa. Vaikka Scarum olisi ollut mukava nähdä aivan omillaan, toi ekstrarumpalin käyttö ehkä jopa lisää riehakkuutta keikkaan, tuskin sitä yleisöä saa osallistettua näin hyvin rumpujen takaa. Myös Scarumin keikka venyi kohtuullisen pitkäksi, mutta tähän oli syynä oikutteleva kitaranuppi, joka aiheutti pientä virittelyä kesken keikan. Mainion keikan loppuun saatiin vielä kolmen biisin encore. On ne vaan kovia nuo Amerikan tytöt!



Pientä lisäväriä keikkoihin toi Laternan valaistus, joka kesken bileiden saattoi kasvaa hämärästä asteikon valaisevimpaan päähän. Aika outoa. Levyjä oli myös kohtuullisen runsaasti myynnissä ja kauppa tuntui käyvän. Kaiken kaikkiaan oikein mainiot kekkerit.

Ilkka Valpasvuo