06.02.2004
Klubi/Tampere
Tuoreella Bad Vugumin julkaisemalla Saastaa suusta -levyllään mukavasti kiitosta ja mainetta kerännyt Lappeenrantalainen Kaucas onnistui houkuttelemaan Tampereen Klubin miltei täyteen. Osansa vetovoimassa oli myös illan aloittaneella Turkulaisella(?) Ronskibiitillä sekä illan teemalla: tuotot menivät Oikeutta Eläimille –järjestölle. Järjestön materiaali olikin Klubilla hyvin edustettuna eikä edullinen 5 euron lipunhinta varmastikaan käännyttänyt ketään ovelta.
Ronskibiitti oli liikkeellä riisutulla kokoonpanolla, deejii Kakstahti vietti iltaa Helsingissä Kraftwerkin yleisössä. Mikkimiehet Klaus Kustaa ja Solisti hoitelivat puuttuvat taustat suoraan koneelta ja esittivät muutaman kerran päälle vielä ilmascratchäilyä. Ronskibiitin setti oli melkoisen mukavan polkevaa peruskorostushiphopia enemmän sieltä duurin puolelta. Myös illan levymusiikista vastanneet Greyframen deejiit soittelivat sekä Kaucasin teemaan sopivaa synkistelyä että iloisempaa hiphopia, reggaeta ja dubia. Muuten Ronskikaksikon sanailu oli ihan vetävää, Klaus Kustaan vikkelimmät vedätykset olivat jopa vaikuttavia, mutta herrat unohtelivat kyllä melkoisen määrän omia räpäytyksiään. Eli lisää keikkaa ja sitä kautta kokemusta vaan peliin. Tuli mieleen, että olikos se juuri Klaus Kustaa, joka taannoin vauhditti Mr. Velcro Fasteneriä Yo-talolla?
Viime vuosituhannen lopulla perustettu Kaucas ei ollut vielä vakuuttanut minua aivan täysin levykuuntelussa. Livenä homma sai sen verran lisää pohjaa, että täytyy myöntää hiphopretkueessa todella pesivän potentiaalia. Myös Kaucas hoiti setin ilman deejiitä, Kontakto räpäytteli keikan mikin varressa yhdessä Tuomarin, HulluA:n ja Hahon kanssa. Tummasyisille ja jopa angstisille taustoille rakentuvat biitit kuorrutettiin keikalla levyä elävämmällä vuoropuhelulla, joka ei liikaa korostanut synkistelyä. Aiheet olivat toki käsitettävissä hivenen synkiksikin, silti aika paljon Kaucaskin kierrätti samoja teemoja, mitä suomihiphopilta osaa parhaimmillaan odottaa. Eli ihan perusasioita ilman liikaa itsetehostusta tai partyboostailua. Nelikon esiintyminen nosti minulle mielleyhtymän vaanivasta peikkolaumasta lastenteatterissa. Lavatilaa käytettiin hyvin eikä neljä miestä missään vaiheessa tuntunut jäävän orvoiksi Klubin suhteellisen tilavalla estraadilla. Myös vieraita nähtiin, encoren bonusjampat saivatkin hoitaa lähes kokonaan, kun isänniltä loppui biisit tai puhti. Kuvassa lavalle kirjaimellisesti raahattu vieras saa Tuomarilta nestetankkausta niskaansa. Jotain hulluutta Kaucasin kokonaisuudessa on, kaverit nimittäin kieltäytyivät soittamasta seuraavaa biisiä, ennenkuin jotain kovaa lentää lavalle. Ja lensihän sitä, ainakin kolme tuoppia kosahti siruiksi nelikon jalkoihin. Riskipeliä. Tuomarin ja Hahon mikkikaksintaistelussa nähtiin ihan fyysistäkin etenemistä ja peräytymistä. Viimeisenä omana biisinä vedetty Varjot oli jo todella vakuuttavaa settiä ja saikin yleisöltä ansaitut ablodit. Tässäkö on suomenkielisen hiphopin uusi toivo? Hyvältä ainakin näyttää ja kuulostaa...
Ilkka Valpasvuo
