Nina Rochelle (Swe), Loozer

Rokkenrollia oli luvassa Lutakon perjantai-illassa, ja kas kummaa -sieltähän sitä itsensä fiilistelemästä yllättikin. Illan ensimmäisen aktin, Loozerin, veto ei sekään tullut aivan kulman takaa. 51 Koodia -yhtyeen riveissä vaikuttavat Hannu, Asko ja Olli-Matti kerkesivät vastajulkaistun debyyttinsä, Nimetty -albumin promokiireiltä tekemään kunniaa tuolle amerikkalaisen rock-musiikin loistonimelle: Weezerille. Rummuissa nähtiin jo totuttuun tapaan Heinolalaisen, menestystäkin saavuttaneen, trion rumpali Sipe.

Niin, ei kappalevalinnoissa sinänsä mitään yllätyksiä ollut: kuultiin kaikki hitit ja vähän päälle. Omaa sydäntäni ilahduttivat välissä maistellun mallasjuoman lisäksi erityisesti Pinkertonita poimitut helmet. Ken ei ole tuohon kyseiseen levyyn vielä sattunut perehtymään, niin oikeasti: Älä epäröi! Levykokoelma ilman Pinkertonia on kuin U2 ilman Bonoa. Ok, Loozerin pojat soittavat biisit ilman erityisempää tulkintaa, mutta siitä silminnähtävästi heijastuu se sydämellisyys ja arvostus Weezeriä kohtaan.

Loozer varmasti ymmärtää Jehovantodistajia. Lavan toisella puolella tanssisalissa - sanotaanko - mahtui hengittämään. Seinistäkään tuskin Richterin asteikolla mitattuna ei hengenvaarallisia lukemia saatu, ainakaan yleisön toimesta. Lieneekö ollut syynä baarin puolelta löytyvien "Helvetin iso:jen" puutostila? Loozerin piikkiin en tuota seniiliyttä ainakaan laittanut, ja diggailinkin ilolla kulumattomia rockralleja.

Illan pääesiintyjä Nina Rochelle hyökkäsi lämmitellylle lavalle hetkisen kuluttua yllättäen monet siemailemasta baarin puolelta. Ruotsin pojat - Kitaristi-laulaja Johan Lundgren, basisti Per Wasberg, kitaristi Martin Svensson ja vieraileva rumpali Markus Mustonen - saivatkin sverigerokillaan alusta alkaen eloa harvalukuiseen yleisöön. Erityisesti propsit sille lähempänä keski-ikää kuin syntymää olevalle rokkaajalle, joka jaksoi huivi päässä heilua yksinään koko, valitettavan lyhyeksi jääneen keikan ajan. Materiaali oli - bändin vasta hiljattain julkaistua debyyttinsä - tuoretta, myöskin nautinnollista. Tämä Kentistä hieman raskaampaan suuntaan vetoa tunteva uusi, äidinkielellään laulava kvartetti antoikin lyhyen Suomen vierailunsa perusteella odottaa hyvää jatkossa.

Sitä hittiä odotellessa en voi sanoa muuta kuin: Pitäkää linja, mutta tyytykää yhteen laulajaan.

Jukka-Pekka Litja