09.01.2004
Yo-talo/Tampere
Perjantai-illan punkkivetoisissa rokituksissa Yo:lla ei tällä kertaa tarvinnut kärsiä yhdestäkään heikosta vedosta. Kaikki illan viisi esiintyjää vetivät vähintään hyvän keikan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan soittamassa piti olla myös SoapAfestin, mutta sairaustapauksen takia saippuabileilyjä korvasi vähintään tyydyttävä paikkaus Candy Cane. Kun yleisöäkin valui paikalle miltei tuvan täydeltä, ei illassa juuri ollut valittamista. Ehkä viisi kovaäänistä bändiä putkeen oli silti vähän liikaa.
Illan aloittanut nelimiehinen Union District perustettiin alunperin vuoden 2002 alkupuolella. Musiikkityyliksi valittiin melodinen katupunk tarttuvilla rytmeillä. Nyt vuoden 2004 alkaessa UD saapui miehistönvaihdosten jäljiltä näyttämään livekuntoaan Yo-talolle. Nelikon murealla laululla varustettu energinen vauhtipunk aloitti illan ihan kiitettävällä potkulla. Mitään kovin kummallista ei toki tarjoiltu, mutta noin uutena tuttavuutena ja illan alkajaisiksi ihan passeli vyörytys.
Olin seuraamassa Candy Canen keikkaa samassa paikassa pari kuukautta takaperin. Verrattuna tuolloiseen pop-hakuiseen kitaravallijunnaukseen, nelikko haki tänään vauhtia kosolti ruoskivammasta räyhäämisestä kunnon junttauksilla ja laulaja Marko Neumanin miltei rääkynään taipuvilla vokaalitulkinnoilla. Viitteitä yhtyeen Desibelissä kiitosta saaneen Thankless -eepeen mainioista rauhallisemmista junnauksista kuultiin heti keikan alkuun yhden biisin verran. Muuten nelikko veti räyhänamikat kaakkoon, mikä sopi kyllä erinomaisesti illan teemaan. Ja täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että nykypäivänä CC:n räyhävaihdekin kuulostaa hyvillä soundeilla todella messevältä. Samaa mieltä tuntui olevan myös yleisö, joten Canen saapuminen bonusorkesterina perjantai-illan vahvistukseksi oli mitä mainioin yllätys. Juhlan kunniaksi lavalle saatiin välillä bonuskitaristia ja materiaaliakin kuultiin niinkin kaukaa kuin seitsemän vuoden takaa.
Ruottin vahvistus illan kitara-arsenaaliin oli kolmen miehen duurivoittoista katupunkkia veivannut Smalltown. Trion soundiin olisi miltei voinut yhdistää myös skapunkkia, mutta ihan niin letkeään jamitteluun ei Pikkukaupunki kuitenkaan lähtenyt. Alkukeikasta tarkkailin poikien veivausta ihan siinä asemissa ja jalkakin naputti jo lupaavasti. Jotenkin vaan alun tarttuvan fiiliksen jälkeen alkoi maistua aika tasapaksulta peruspunkräimeeltä tämäkin. Hattupäisen laulaja-kitaristin välipuheissa muistettiin moneen kertaan mainostaa myynnissä olevia levytuotoksia ja muuta roinaa ja Suomea hehkutettiin suhteessa Ruotsiin kuin Suomi-Ruotsi –maaottelun suomalaiskannattajien kaljateltassa. Tiedä sitten, millaisia keikkoja bändi on vetänyt kotimaassaan, kun laulaja kovasti kiitteli yleisön osallistumista ja sitä, että yleisö ylipäätään oli keikalle saapunut...
Joensuun suunnassa vuonna –96 starttaillut, mutta nykyään Tampereelle asettunut Wasted kuuluu kotimaan punkkentän ehdottomiin kärkinimiin. Raakaa vanhan koulun punkkia veivaava nelikko jaksaa kiertää maailmaa ja sen huomaa myös soitto-otteissa. Viimeistään Wastedin keikalla saatiin yleisöön todellinen vauhti päälle ja keskilattialla alkoi elo maistua vaaralliselta. Myös lavalla pidettiin vauhdikasta elämää, etenkin laulaja tuntui ehtivän joka puolelle lavaa. Vaikka keikka oli mitä mainioin, alkoi tässä vaiheessa meikäläisellä vanhalla miehellä väsymys painamaan, se on tuo lujalla soiva musiikki pidemmän päälle uuvuttavaa. Eli pointsit bändille, häpeän varjo tuoliin rojahtaneelle toimittajanrentulle.
Jos veti kovan ja energisen keikan Wasted, ei paljon muuta voi sanoa myöskään Disco Ensemblen paahdosta. Paljon kiitosta ja hyvää sanaa tuoreella Viper Ethics -levyllään kerännyt nelikko oli kovassa vedossa. Porilähtöinen emo/punk/hc –hybridi riehaannutti yleisöä jos mahdollista vielä edellistä enemmän.
Pomppupotentiaalinen paahto ei juuri suvantoja tarjoile, mitä nyt hetkittäin vaanii jossain väliosassa. Laulaja Miikka veti hyppypavut pöksyssä yleisönkin melkoiseen hurmokseen, ja kiittelikin yleisöä keikan päätteeksi ja kehui illan vedon olleen yksi parhaista ever! Poikien paahdossa riittää myös noita hittejä. Transatlantic, Skeleton Key, Videotapes... DE:n keikka tarjoili myös illan ainoan encoren sekä vallan hienon Viper Ethics –levyn kannesta leivotun taustakankaan. Lavadivingia, hooceepogoamista, riehumista, vetävää ja vauhdikasta mättöä... ilta oli kruunattu.
Minun puolestani noista bändeistä olisi voinut muutaman karsia poiskin, alkaa viiden putket käymään hetkittäin rasittaviksi. Mutta oli tosi mukavaa todistaa Yo-talon täyttyvän vaihteeksi ihan live-musiikin ystävistä perjantai-iltana. Ja vielä näin hyvillä bändeillä. Näitä lisää.
Ilkka Valpasvuo
