19.12.2003
Klubi/Tampere
Armahdusta ei kuulijoille juurikaan livenä tarjoiltu perjantai-illan Amnestyn järjestämissä klubi-iltamissa Tampereen Klubilla. Kolmen kovaa soittaneen bändin yhdistävänä tekijänä tuntui olevan tiukka mättö ja meininki, tosin joka bändillä oli menoa maustamassa melko erilaisia eväitä. Porukkaakin oli sisälle valunut ihan passelisti, vaikka ahdasta ei missään vaiheessa ollutkaan. Joka tapauksessa, ihan kelvollinen tapa perjantai-illan viettoon.
Illan runttaukset aloitti kotietua nauttiva Plain Fade. Vallittelevilla kitaroilla, junnaavalla rytmisektiolla ja leijailevilla koskettimella juoksevan viisikon soundia täydensivät tänään yhden biisin verran poikkihuilulla Saara(?) sekä digeridoolla Kettusen Jari, joka loppukeikan istui lavan etuosassa kolvaten jotain juttua tuolilla. Hmm...
Tamperelaisbändin soitto on siirtynyt tuoreimman Datura -levytuotoksen myötä kohti melkoista musiikillista trippiä miltei Circlen hengessä. Vyöryvät kitaravallit ja junnaava kokonaisuus kasvaa post rockin uneliaan rauhallisista puhesampleista raivokkaaseen paahtavaan kiertoon, josta taas laskeudutaan pienimuotoiseen näppäilyyn tai vaihtoehtoisesti katkaistaan trippi kuin seinään. Samaa sukulaisuuskuntaa myös vaikkapa Magyar Possen ja jopa Sergion kanssa, mutta jostain sieltä välistä yhdistäen vallit ja kosketinpohjaisen tripin. Laulajan ääni on myös melko omintakeinen, muuten melko perinteinen, mutta jää persoonallisella tavalla tukahtuneeksi. Alkukeikasta ”honottaminen” vielä hiukan häiritsi, mutta loppupuolella keikkaa aloin jo mieltyä herran tyyliin laulaa. Mitä pidemmälle Plain Faden keikka eteni, sitä paremmalta se kuulosti. Kova alku illalle.
Kovalla kädellä jatkettiin. Viisivuotias Tamperelainen Fume jyräsi raskaana kuin perkele. Vaihtoehtometallisoundeja Helmetin ja Toolin hengessä emoon ja moninaisiin mausteisiin sekoitteleva synkähkö nelikko ei jättänyt yleisöä kylmäksi, bassorummun lyömät miltei täräyttivät jalkapohjat irti lattiasta. Basisti Juho soitteli Fumen kanssa jo toisen illan keikkansa, herrahan vaikutti myös Plain Faden riveissä. Faden trippeilystä vaihdettiin muutamaa astetta raskaampaan paahtoon, toisen Tampere-bändin vallittelusta toisen todelliseen jyräämiseen. Eipä paljon ole motkottamista tästäkään.
Pornorphans yhdistää soitossaan neljän raskaasti rokkaavan karvaisen miehen rockin ja viettelevästi kujertavan laulaja Jyttin kuiskailusta kiljuntaan vaihtelevan vokalisoinnin toimivalla kaavalla. Livenä levusoundeissa kuuluva koneilu jää soitossa enemmän taustalle, meininki luodaan perinteisesti kielijyrällä ja tykittelevällä rytmiryhmällä. Omien Killerbitchien ja Filthmasterien lisäksi bändi veti miltei tunnistamattoman raskaaksi viritellyn version klassisesta T.Rex -hitistä 20th Century Boy, tästä ei herra Bolan varmaankaan pyörisi haudassaan. Vaikka Porno-orvoille tuntuukin kysyntää löytyvän ulkomailla (Katatoniaa lähdetään taas lämmittelemään Britteihin), on mukava että viisikko ehtii nuijia välillä kotimaistakin yleisöä. Kolmen toimivan paukuttamisen jälkeen yleisö alkoikin jo olla polvia myöten lattialankkujen alla ja korvissa kieltämättä humisi hieman. Sitten olikin sen armahduksen aika...
Ilkka Valpasvuo
