Egotrippi

Torstaisen Yo-talon riehakkaan keikan nähtyäni en voi muuta kuin nostaa hattua sitkeästi jo 10 vuotta tahkonneelle, suomenkielistä voimapoppia veivaavalle mainiolle revohkalle, Suomen ja Helsingin omalle Egotripille. Bändin aliarvostus näkyy etenkin levymyynnissä, jotenkin viisi pitkäsoittoa julkaissut nelikko ei vain ole onnistunut vakiinnuttamaan omaa asemaansa esimerkiksi Don Huonojen tai Neljän Ruusun tapaan suomirockin suurten joukossa. Silti mainioita hittiralleja kunnon kitarajunttauksilla ja kauniilla melodioilla tuntuu löytyvän jokaiselta levyltä. Tulinkin miettineeksi, että jos bändi kokoaisi kunnon hittikokoelman, niin kyllä ainakin minä voisin moiseen kuvitella senttejäni sijoittavani. Kokoelmallinen parhaita paloja vuosien varrelta, joka tuntui olevan myös illan keikan teemana. Se on tosi jees oli ehkä ainoa mieleentuleva Egotrippi -hitti, mihin bändi ei tänä iltana suostunut. Muuten mentiinkin aina nimettömän debyytin Gloriasta tuoreen Matkustaja -levyn hitteihin.

Basisti Mikko Mäkelällä vahvistettu bändi keräsi lavalle saapuessaan noin torstai-illaksi kiitettävän yleisömassan lavan eteen. Keikka polkaistiin vauhdikkaasti käyntiin Tänään ei kukaan vastaa- ja Pois minusta paha henki -hiteillä. Ulkopuolellakin soi siellä jossain kohtaa, ja meikäläinen alkoi päästä todelliseen fiilikseen. Alun rypistyksen jälkeen keikkaa rauhoiteltiin Matkustaja –levyn tahdeissa. Kitaristi Knipi vaihtoi akustiseen ja lauloi herkän Varovasti nyt -kaunokaisen, laulaja Mikki täydensi soundia koskettimilla. Parin kolmen rauhallisemman raidan jälkeen levyn nimibiisi Matkustaja aloitti taas rokimman osaston. Keikan kohokohdaksi nousi ilman epäilyksen häivää putkeen vedetyt Unihiekkaa ja Älä koskaan ikinä, joissa Mikki laulatti yleisöä menestyksekkäästi. Fiilis oli vähintään katossa. Varsinaisen setin loppuun paukutettu Koivuniemen herra toimi myös yleisörallatteluna, muuna biisimateriaalina olin kuulevinani ainakin Polkupyörälaulua, Käytettyä ilmaa sekä Umpikujassa. Encoressa, joita saatiin kuulla kolmen biisin ja kahden lavalle paluun verran, vakuutti alkuaikojen fiilistely Gloria, jossa bändin äänimies Perttu saapui lavalle laulamaan kolmatta ääntä sekä tarjoilemaan pientä äänitaiteilua. Hilpeää.



Bändin showssa ei ole loppujen lopuksi sen suurempia ihmeellisyyksiä. Mikki ilmeilee tunteella laulun ohessa, osallistaa yleisöä ja poseeraa. Knipi, Skele ja Mikko nostelevat välillä kielisoittimiaan rokkielkeillä ja vahvistavat kokonaisuutta taustalaululla. Vakuuttavinta livekokonaisuudessa on kuitenkin yhtyeen keskinäinen rentous ja turhia hermoilematon läpänheitto, jolla taatusti saa jurnuttavankin yleisön sulamaan. Mallia sopii ottaa, tällaisille keikoille saapuu mielellään toistekin. Niin, ja erityisesti tästä keikasta voi sanoa myös, että keikkabasisti Mikon sininen Eros Ramazzotti -pelipaita numerolla yhdeksän oli upea.

Ilkka Valpasvuo