Blur (UK) ym.

Jännitys kohosi entisestään, kun astuimme sisään mahtavaan Royal Court Theatreen. Arvokkaat viktoriaaniset sisustukset, kolme kerrosta ja paikkoja 1800 katselijalle. Voivatko puitteet enää olla paremmat hienolle konsertille? Vaikka yleensä kannatankin eturivissä riehumista, oli ensimmäisen parvekkeen ensimmäisellä rivillä istumisella oma arvokkuuteensa. Keikasta ei tulisi missattua mitään, kun lava oli vain noin 10 metriä etuviistossa alhaalla. Ilta tulisi olemaan ainutlaatuinen Blurin ja Think Tank –kiertueen seurassa. Ei jäähalleja, ei festarilavoja, vaan loistavat puitteet mahtavalle musiikilliselle kokemukselle.

Illan aloitti Adrian Sherwood dubilla ja reggaella. Sherwoodin yksinäinen show ei jaksanut kiinnostaa jännityksestä kihisevää yleisöä, vaikka levyllä tai omalla keikallaan Sherwood voisi olla mitä parhainta rentoa dubbailua ja chillailua. Isommalla kokoonpanolla miehen musiikki olisi ehkä saanut osansa ihailusta, mutta ainoastaan kahden miehen voimin ei täyttä konserttisalia saatu lämpeämään.

Kovin kauaa dubin jälkeen ei jouduttu itse pääesiintyjää odottamaan. Damon Albarn, Alex James ja Dave Rowntree muun seurueen kanssa astelivat lavalle huumaavien suosionosoitusten saattelemina. Heti aluksi jatkettiin vahvalla biitillä, uuden levyn ensimmäisellä raidalla, Ambulancella. Kolme kerrosta syttyi bailaukseen kuitenkin vasta seuraavalla biisillä, Beetlebumilla, jolla päästiin takaisin Blurin rock-aikoihin ja yhteen vuoden 1997 hiteistä. Jatkoa seurasi vuoden 1994 suurhitillä Girls And Boys, joka oli myös yksi kuuluisan brittipop-kauden synnyttäneitä biisejä. Keikalla keskityttiin pääasiassa tänä keväänä ilmestyneen Think Tank –levyn materiaaliin, mutta tottakai välissä kuultiin muutamia hittejä vuosien varrelta. Tunnelma oli ajoittain äärimmäisen koskettava muun muassa kauniiden ja herkkien Out Of Timen, Good Songin sekä Battery In Your Legin aikana. Jopa Damon Albarnin silmissä näkyi kyyneleitä. Laulajan persoonallinen ääni ja ote esiintymiseen koskettivat varmasti jokaista kuulijaa viimeistä penkkiriviä myöden. Muutamien biisien vahva poliittisuus sai lisämerkitystä vasta viime viikolla olleista Irakin sodan ja Bushin vastaisista mielenosoituksista, joissa myös Albarn oli vahvasti mukana.

Seuraavassa hetkessä rockattiin taas ja kovaa uuden levyn funkilla Crazy Beatilla ja punkilla We've Got A File On You:lla. Osansa täydelliseen keikkakokemukseen tekivät myös taustalaulajat, sello, perkussiot sekä tunnelmoiva akustinen kitara. Välillä koeteltiin tärykalvoja jopa kahden rumpusetin yhtäaikaisella jytinällä. Oli äärimmäisen upeaa nähdä kuinka koko bändi nautti esiintymisestä ja yleisön loistavasta vastaanotosta täysin sydämin. Arvostus taannoisen brittipop-suuruuden nykytilaan ja musiikilliseen osaamiseen nousivat entisestään. Biiseissä on syvyyttä ja voimakkuutta enemmän kuin koskaan. Herkistä hetkistä otetaan irti kaikki, mutta myös hullua funkia, elektroa ja punkkia sekoitetaan rockiin omalaatuisella tyylillä.

Tunnin ja vartin jälkeen päästiin taas kuulemaan korvia huumaavaa huutoa ja kätten taputusta. Vaikka uudemmat biisit eivät olleetkaan olleet kaikkien tiedossa, oli jonkinlainen sanoinkuvaamaton tunnelma vallannut yleisön. Puitteet, esiintyjät ja antautuminen konsertin vietäväksi saivat aikaan järjettömän huutomyrskyn. Hetken päästä päästiin kuulemaan viela puolisen tuntia loistavaa musiikkillista juhlaa, jonka aikana kukaan ei enää istunut. Keikan jälkeiset ablodit olivat, jos mahdollista, vieläkin suuremmat kuin aiemmin. Mahtavasta keikasta haluttiin kiittää ja kumartaa. Tästä ei konserttikokemus enää voi parantua.

Nelli Korpi