CMX

Tuona keskiviikkoiltana / betonihelvetin keskellä / kuu lumosi kellastuneiden lehtien sielut...ok, jätetään se runoilu itse Herra Yrjänälle. Joka tapauksessa tuolloin, lumihiutaleiden laskeutuessa routaisella maaperälle, nousi Lutakon lavalle nelihenkinen miehistö, joka myös CMX -bändin nimellä tunnetaan. Porukkaa oli allekirjoittaneen saapuessa paikalle jo salin täydeltä - suurin osa mustiin pukeutuneena. Monella pukeutuminen surupäivän ja suuren juhlan suhteen vaikuttaakin aika samalta. Tässä taidettiin kuitenkin pääsääntöisesti odotella jotakin muuta kuin niitä surun kyyneliä. Rymypoikakiertue oli saapunut - jyväskyläläisen rock-kansan iloksi!

Kokemuksen vakaalla kädellä tarjoilivat A.W. ja pojat niin vanhempaa tuotantoa - joka keskittyi pääosin Vainajalan ja Isohaaran antiin - kuin myös Aioninsa parhaita paloja. Fysiikka ei kestänyt kun Pirunnyrkki neuvoi opasteeksi Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen. Aion ei, reaktioista päätellen, näemmä ollut vielä aivan auennut jyväskyläläiselle yleisölle; uuden levyn biiseistä ainoastaan Palvelemaan konetta sai yleisöltä tukensa ja ne kädet heilumaan rumpali Tuomas Peipon antaman tahdin mukaan. Bändi tuntui olevan miltei uransa kovimmassa vedossa. Ei ole vanhuus tuonut bändille mukanaan väsähtämistä. Keikkailun väliaikainen "lopettaminen" , tyyliin CMX saattaisi tehdä hyvää monellekin pumpulle, ”lopettaminen” on ainakin tässä tapauksessa osoittanut toimivuutensa. CMX rokkaa yhtä kovaa, aina vaan! Pientä poikamaista kujeilua toteutti kitaristi Janne Halmkrona biisien välisellä hengähdystauolla kaivamalla taskustaan digikameran ja ohjaillen yleisöä tiiviimmäksi saadakseen paremman shotin. Sitä vanhakantaisempaa kuvamanipulaatiota? Perinteisen "soittakaa Paranoid" -huudon sijasta yleisön joukosta kuuluikin: "Soittakaa jazzia!" Ja CMX:hän soitti! Timo Rasiokin - harvinaista mutta totta - irtautui perinteisestä vahvistimensa kanssa käymästään dialogista ja kävi välillä jammailemassa Halmkronan kanssa. Encorena kuultiin - allekirjoittaneen mielestä yksi bändin parhaita biisejä - Kirosäkeet, sekä Minne paha haudattiin.

Yleisö oli keikalla lievästi sanottuna jäässä. Mistä lienee johtunut. Mutta kuten sanottua, ainakin itse pääsin keikalla hienoihin fiiliksiin, niin mainion setin pojat vetivät! Ja vielä tiedoksi kaikille Lutakon tilannetta seuranneille: valoa tunnelin päässä! Asiasta selontekoa Jyväskylän kaupungin sivuilla.

Niin, ja se sukupuolineutraali "Rymyhenkilöpatsas" meni Lutakon Jonna Paanaselle. Onnittelut!

Jukka-Pekka Litja