13.11.2003
Yo-talo/Tre
On vaikeata olla mestari, jos ei ole seremoniaa, mitä mestaroida. Näin on ainakin hiphopissa ja torstaisella Yo-talon suomiräp-keikalla, jossa esiintyjät pääsivät hehkuttamaan tarinoitaan pääasiassa toisilleen. Liekö sitten syynä seitsemän euron lipunhinta, torstai-ilta vai hiphopkansan suuri saamattomuus vaiko kenties joku suuri tappajabakteerien hyökkäys? Oli miten oli, paikalle ei ollut vaivautunut juurikaan kymmentä maksanutta asiakasta enempää. Silti niin Helsingin trio Liisanpuisto kuin paikalliset mikkimiehet Sere ja Spesialisti ovat kaikki vastikään pistäneet pitkäsoittokiekon pihalle. Ei kuulkaa ihmiset tällä lailla pidetä suomalaista hiphop-skeneä elävänä ja esiintyjiä motivoituneena... ja leivässä. Huolimatta tyhjästä salista kaikki esiintyjät hoitivat silti sarkansa kiitettävällä biletyksellä, vaikka luonnollisesti olemattoman yleisön huudattaminen ei olekaan kovin palkitsevaa.
Alunperin livesetin piti alkaa heti kymmenen jälkeen, mutta sitä yleisöä odoteltiin sitten miltei yhteentoista asti. Turhaan. Lopulta kekkerit korkkasi Liisanpuisto. Kolean biitit tippuivat mukavasti, Teesin ja Villen räpäyttely tapahtui paljolti toisilleen vuoropuheluna. Setissä kuultiin luonnollisesti kosolti tuoreen Olipa kerran -levyn materiaalia. Etenkin kasvutarinat Pihojen laki lapsuuden leikkeineen ja lopuksi heitetty Siistii räppii hiphopin alkuaikojen muisteluineen toimivat myös livenä erinomaisesti. Myös Toinen Helsinki maistui, toki trion muustakin materiaalista löytyi namuja tällekin keikalle. Puistolta irtosi muun muassa mainiota machouhoilun kriitiikkiä, jossa päästiin samalla heittämään sitä pahinta äijäkukkoilua, joka sitten kerrossa dissattiin täysin. Ovelaa, saa rauhassa olla sika ja säilyttää vielä fiksun maineen kieltämällä juuri sanotun. Muutamille istuville läsnäolijoille heitettynä turinointi jäi kuitenkin, ikävä kyllä, miltei suorituksen asemaan. Hyvin herrat kuitenkin pitivät ammattiylpeyden yllä ja paahtoivat kuin kansaa olisi ollut tuvan täydeltä. Yleisöhän kuitenkin lopulta kruunaa keikan.
Sere(kään) ei paljon piitannut tyhjästä salista, eikä myöskään turhia taukoja jaksanut Puiston jälkeen pitää. Infekton taustat letkeistä kesäfiiliksistä tiukkaan paahtoon olivat taas timanttitavaraa, silti tanssilattia huusi tyhjyyttään. Tylsähän sitä on pidemmän päälle yksinään sitä peppua keikuttaa. Kuten myös kesällä Annikilla, oli Sereä tukemassa miltei puolen keikkaa Silkinpehmee, jonka tulevan pitkäsoiton materiaalia kuultiin myös varsin runsaasti. Melkoisen vauhdikasta tiputtelua on luvassa, sen voi näiden biletysten perusteella luvata. Tuoreelta Vain nimi muuttunut - levyltä tutulla Uudestaan -keinutuksella Nylon Beat -kertoineen rykäistiin peli käyntiin. Silkinpehmeen ja Seren yhteisistä vedoista hinkuen eteenpäin rykivä Se ei oo minä toimi keikalla kuin tauti... ja sitten muuten mentiin lujaa, levyn pyörähtelynopeudet eivät tänään riittäneet Infektolle ja mikkitaitureille, vaan biisiä versioitiin vielä lättyäkin vauhdikkaammin. Seren ehkä suurin hitti Chillaa meiä kanssa huudatettiin bonusmiehellä (oliko se Idän ihme?), mutta kansahan vastasi saunagrillailuun aika nihkeästi. Jaa niin, mikä kansa? Settiin oli rakennettu myös hauska käännös Nellyn Hot in herre -hitistä, hilpeä pikku bonusheitto.
Spesi jatkoi suoraan Seren ahteriin, lavalle nousi herran lisäksi myös Tiedemies levareihin ja Timsi mikkiin. Maajoukkue -possea lavalle! Flegmaatikkojen pitäessä taukoa Spesialisti on ehtinyt Takas Tukikohtaan -nimisen oman soololevyn julkaisemaan, suurimpana hittinä mainiolla Anita Hirvos -sämplellä varustettu Älä tule myöhään kotiin, joka tänään sai kunnian päättää Spesin setin. Muutakin makoisaa materiaalia miekkoselta löytyy, kuten vauhdikas Takas, jossa myös Silkinpehmee kehotti haastajia tarttumaan mikkiin. Ihan hyvällä meiningillä mentiin loppuun asti, vaikka turha kai niitä encoreja oli odottaakaan. Jos ei muuta, niin kävi hyvästä harjoituksesta. Ja ainahan ne keikat ei voi joka suhteessa mennä putkeen.
Yo-talo pantiin kiinni mukavasti yhden jälkeen, turhahan sitä työvoimaa on siellä tyhjän päiten seisottaa. Olihan tilaisuus toki ”kallis” ja päivä torstai, mutta kyllä silti hiphopin ystävien osallistuminen oli suorastaan onnetonta. Ei paljon kannata Manseräpistä hehkuttaa...
Ilkka Valpasvuo
