03.11.2003
On The Rocks/Helsinki
Hyytävää vettä vihmova maanantai-ilta ei aluksi tuntunut kaikkein parhaimmalta ajankohdalta lähteä katsastamaan livetarjontaa. Kun On The Rocksin metallisen maanantai-kattauksen pääesiintyjä oli ruotsalainen The Crown ei vaihtoehtoja kuitenkaan jäänyt, sillä pakkohan sitä on noin kovaa bändiä lähteä katsastamaan – tulkoot sitten taivaalta vaikka raamatulliset määrät vettä.
Pelin avasi hieman yhdentoista jälkeen ensimmäisenä lämmittelijänä toiminut, lahtelainen Bonegrinder, vasta tänä kesänä muodostettu neljänmiehen death/thrash pumppu. Melko vaatimaton yleisömäärä ei ryhmää haitannut, vaan joka mies heitti itsensä ihailtavalla innokkuudella likoon. Bändin nuoresta iästä (luultavimmin) johtuen kappaleet olivat aika epätasaisia, mutta ainakin setin kolmas ja neljäs pala, sekä päätösrepäisy kuulostivat oikein lupaavilta. Myös aina niin tärkeät sovitukset osoittivat lupaavaa idearikkautta, ja riffit kappaleiden tärkeimpinä rakennuselementteinä tarvittavaa tuhtiutta. Kovin harmillista että yleisö tyytyi maanantai-illan kunniaksi vain taputtelemaan kohteliaasti mutta laiskasti, pysyen tiukasti pöytiensä ääressä, ja lavan edusta pysyi aina setin loppuun asti vapaana.
Tämän ensituttavuuden perusteella jään mielenkiinnolla odottamaan tammikuuksi luvattua No More Wasting Time debyytti-miniCD:tä. Niin, ja extrapisteet vielä laulajan Lahti HardCore paidasta.
Lyhyen roudaustauon jälkeen lauteille nousi Porin suunnalta keikkabussiin ahtautuva Mors Principium Est, jonka kuuden pääosin tummiin pukeutuneen miehen joukko uskoo musiikissaan edellistä esiintyjää enemmän melodian voimaan. Homman nimi oli siis kahden kitaran ja koskettimien voimalla melodioiden noituminen, rytmiryhmän juntatessa koko voimalla perustaa lujemmaksi, ja vokalistin heittäessä tämän kaiken ylle konsonantteja pääosin huutolaulaen/karjuen.
Tämä sinänsä hyvän kuuloinen paketti kärsi aluksi hieman soundiongelmista, ja huomattavasti enemmän yleisön pateettisuuden aiheuttamasta lievästä estyneisyyden ilmapiiristä. Vai olisiko kyseessä ollut kenties lievä ramppikuume? Tiedä sitten häntä, saattaa olla että näin tilanteessa enemmän kuin siinä loppujen lopuksi olikaan...
Joka tapauksessa setin alussa menoa tuntuivat pääosin pitävän yllä rytmikaksikko, mutta mitä pidemmälle biisilistassa päästiin sitä paremmin lähtivät kaikki osat rullaamaan. Tämä jatkuva petraus johti siihen että viimeiset kolme biisiä olivat jo aivan täyttä tappoa, osoittaen ryhmän olevan tarvittaessa todella tiukka keikkajyrä. Musiikillisesti mieleen nousi väistämättä parikin kertaa Children of Bodom, mutta vain positiivisessa mielessä. MPEn rikas soundimaailma kärsi aavistuksen liian kovasta äänentasosta, joka kohti loppukeikkaa tuntui vain tanakoituvan.
Viimein kello yhden aikaan odotus täyttyi, kun äskettäin 13 vuotisen uransa kunniaksi uuden Possessed 13 -pitkäsoiton julkaissut deathmetal retkue The Crown kruunasi iltani. Vaikka uunituore levy ei vielä tätä kirjoittaessa kovasta yrityksestä huolimatta ole käsiini päätynyt hoiti keikka promotyön enemmän kuin loistavasti. Yhtye itsekin oli tietoinen jakeluvaikeuksista, mutta kuten vokalisti asian kiteytti ”Fuck it!”.
Vaikka yleisöä yhä oli melko vähäinen määrä paikalla sai ruotsalaisviisikko kansan nopeasti lavan eteen nauttimaan energisestä lavashowsta. Vuonna 2002 sapattivuoden pitänyt laulaja Johan Lindstrad hikoili illan aikana takuulla ainakin litran, mutta onneksi välispiikkien aikana mies muisti hoitaa nestetankkausta – ja taas runttaus jatkui. Laulajan lisäksi basisti Magnus Olsfelt ja kitaristi Marcus Sunesson tuntuivat nauttivan keikasta täysin siemauksin, eikä hieman rauhallisemmin deathia eetteriin saattanut Marko Tervonenkaan kitaransa takana näyttänyt murjottavalta. Takalinjoilla rumpupatteriaan kurittanut Janne Saarenpää ei jäänyt työrupeamassa muista jäsenistä tuumaakaan, tarjotessaan kapuloilleen ikimuistettavan löylytyksen. On se vaan aivan käsittämätön peto rumpupallilla, huh-huh...
En pysynyt aivan tarkkaan mukana laskuissa, mutta spiikkausten perusteella tuntui että melkein kaikki uuden levyn kolmestatoista kappaleesta soitettiin. Vaikka Executioneria jaksettiin läpi keikan yleisöstä huudella jäi se tulematta, mutta toki niitä hieman vanhempiakin helmiä ripoteltiin sinne tänne. On The Rocksin intiimeistä mitoista johtuen muusikoita pääsi ihailemaan aivan metrin päästä, mikä etenkin näin energisellä keikalla luo aivan omanlaisensa tunnelman. Kun runttaus päättyi hieman kahden jälkeen ei auttanut muu kuin lähteä raahustamaan kohti kotia yhden loistavan illan muistoja rikkaampana. Nyt kun se tilattu levy vielä saapuisi postin mukana...
Tämä kolmen ryhmän viiden päivän mittainen pienoiskiertue jatkaa Tampereen, Turun ja Jyväskylän kautta Lahteen, jossa paketti kasvaa vielä kahdella uudella jyrääjällä. Tuolloin Total Devastation ja Gloria Morti liittyvät Kasisalin musiikilliseen räjäytykseen, joten kaikki viimeistään sinne todistamaan kunnon metallimessua.
Mika Roth
