Daniela & Downtown Train Band: Hra Waitsin jalanj�ljill�

Kaikkien kapakkajazzrenttujen is� Tom Waits jakaa mielipiteit�, eik� se ole koskaan haitannut jo 75 vuoden ik��n ehtinytt� mestaria. Waitsin vaikutus musiikin maailmaan on ollut huima niin angloamerikkalaisessa maailmassa, kuin my�s t��ll� kaukaisessa Suomessa. Daniela & Downtown Train Band on ker�nnyt levylleen viisi Waits-k��nn�st�, joiden lis�ksi ansiokkaalta kiekolta l�ytyy my�s muutama muu helmi parin yll�tyksen kera

Presence Reocrds

Waits on persoonana melkoinen, eik� herran vuosikymmeni� jatkunut musiikkity� ole aina ollut tasaisimmasta p��st�. Daniela & Downtown Train Band on valinnut kulmakseen folkahtavan ja hivenen jazzahtavan poprockin, eli juuri sellaisen hilpe�hk�n kapakkasoundin, joka m��ritteli Waitsin uran alkuvaiheita. Mit��n hirmuisia kokeiluja ei ole l�hdetty tekem��n, vaan perinteisempi b�ndisoundi saa kolistella koristeellisesti, asiaankuuluvaa ruosteisuutta tietenk��n unohtamatta. Nelj� raitaa kuullaan suomeksi, kolme englanniksi, yksi ruotsiksi ja kattauksen t�ydent�� pari instrumentaalia.

Jarkka Rissasen slide kitara ja Olli Haaviston pedal steel vingahtelevat tunteiden tuskaa, tuoden kuvaan s�hk�� ja r�tin��, mutta edelleen hallitusti ja rajatusti. Fokus on Daniela Fogelholmin sielukkaassa laulussa, jossa ei turhia pid�tell�. Levyn ensimm�iseksi sinkuksi nostettiin jo puolitoista sitten Pid� tuo toivo, joka uskaltaa kolistella Mule Variations -levyn kaunokaisesta hiukan isompia ruostetta pois. Pale Saarisen haitari ja Harri Taittosen koskettimet piirt�v�t draamaa pienin nuotein, joiden yhteisvoima on huima. Biisiss� on periaatteessa hurjasti kamaa, mutta se ei paina lainkaan lippaa silmille ja tekstih�n on Jarkko Martikaisen laatuty�t�.

Juha Lehti k��nsi jo aikaa sitten In The Neighborhoodin Kaduilla Kallion -muotoon Sir Elwoodin Hiljaiset V�rit -yhtyeen levylle. Alkuper�isen biisin torvet ja kaiho eiv�t koskaan k��ntyneet yksi yhteen, eik� sit� koeta my�sk��n nyt, mutta Saarisen kurttu ja Fogelholmin aurinkoisempaa puolta katua kulkeva laulu paikkaavat onnistuneesti. Onhan kyse kuitenkin Kallion kaduista, joista sen r�hj�iset asukit ovat omalla kummalla tavallaan jopa ylpeit�. Waits asettui t�ss�kin biisiss� tulkintani mukaan laitapuolen kulkijoiden puolelle, mink� Lehti osasi kiteytt�� siirt�ess��n Kalifornian ahdistuksen kotoiseen Kallioon.

Toinen Lehden jo aikaa sitten k��nt�m� helmi on Waitsin ja t�m�n pitk�aikaisen vaimon Kathleen Brennanin yhdess� kirjoittama Yesterday Is Here, joka oli alkujaan pala kaksikon tekem�st� musikaalista. Waitsin vuoden 1987 pitk�soitto Frank�s Wild Years summaa kyseisen musikaalin satoa ja Brennanin merkitys miehens� tekemisiss� ansaitsee esille noston, mink� Daniela & Downtown Train Band on my�s huomioinut. Onhan Hra Waitsin jalanj�ljill� -levy omistettu juuri kaksikolle, jonka yhteisty� s�teilee my�s t�lle levylle. Yesterday Is Here, eli Eilist� m� l�hdin etsim��n, on toki nostalgiasta voimansa ammentava numero, mutta etenkin reiluun kahteen minuuttiin puristettuna tuokiona sen ei tarvitse kuin avata sylins� ja vain olla.

Yll�tysten sektoriin kopsahtaa Waitsin Closing Time -debyyttialbumin kaunis Martha, josta kuullaan ruotsinkielinen n�kemys. Kaiho ja kaipuu v�littyv�t t�ll�kin kielell� ja versio pidet��n ihailtavan taloudellisesti nipussa. Waitsin huojuva piano ja herkk� sello ovat toki ikonisia, mutta j�lleen haitari ja harvat ainekset tuovat muassaan onnistumisen, kun v�hemm�n on enemm�n. Menetettyjen mahdollisuuksien ja toteutumattomien rakkaustarinoiden joki virtaa loputtomasti, mutta ei sen varrella tarvitse silkkaa suruaan julistaa, vaan kaihosta voi ty�st�� my�s jotain kauniimpaa.

Takuuvarma osuma on Rod Stewartin aikoinaan mukiloima Downtown Train, joka p��see nyt hengitt�m��n b�ndin innoittuneen soiton k�siss�. �ss�ksi lasktetaan my�s heti alussa maisemaan kajahtava Viettien vaunu, eli Temptation. Tunteiden korventavat liekit nuolevat my�s Big In Japanin kylki�, b�ndin viedess� romupihasoundin ��rimmilleen. Monenlaista kilkett� ja kalketta saadaan taustalle, eik� kaikista soittimista ota en�� lukua, eli Waitsin yhden puolen ytimess� ollaan. Fogelholmin tulkinnat taipuvat my�s englanniksi tuosta vain, jos nyt k��nn�ksi� olisikin ollut mukavaa kuulla enemm�n.



Instrumentaaleja on siis kaksi. Niist� ikoniseksi kasvaneen Closing Time -esikoislevyn p��tt�v� nimikappale on hele� n�kemys teemasta. Siin� miss� Waits antoi trumpetin puhua puolestaan, on Daniela & Downtown Train Band nostanut Haaviston pedal steelin, Saarisen haitarin ja Taittosen koskettimet eteen. N�in ��nikentt� on rikkaan muheva ja teema syntyy kuin uudelleen, kukkien t�ydemm�ss� v�riloistossa � ja t�ss� kehussa ei ole mit��n moitetta Hra Waitsin suuntaan.

Hilpe� yll�tys on levyn sulkeva Pomona-instrumentaali, jonka Pale Saarinen on s�velt�nyt rakkaudesta aiheeseen. Jouhevasti askeltavan ankkurin j�lkeen kelpaakin nostaa jalat kuistin kaiteelle ja keinua hetki kiikkustuolissa ulkoverannan lautojen natistessa hiljaa alla. Ilmassa leijailee appelsiinipuiden makea tuoksu ja ajatukset ovat karanneet jonnekin Pomonan suuntaan. Sit� se musiikki tekee.

Mika Roth